Ainainen kilpailu
Yhteiskuntamme laittaa ihmisen kilpailemaan
jo kouluikäisestä lähtien. Annetaan kouluarvosanoja ja numeroiden keskiarvon perusteella
parhaimmat pääsevät haluamaansa ylempään kouluun. Eli hyvin nuoresta lähtien
alamme kilpailemaan toistemme kanssa.
Koulun jälkeen kilpaillaan sitten työpaikoista
ja se jatkuu myös hyvin monen työyhteisön sisällä. Koko elämän kestänyt
kilpailu on laittanut meidät aina vertailemaan itseämme toisiin ihmisiin. Voittajia
ja rikkaita ihannoidaan, joiksi selviytyvät vain harvat ja niin ”häviäjät” heitä
kunnioittaa, kumartaa ja ennen kaikkea kadehtii.
Jatkuva kilpailu kasvattaa ihmisen olemaan aina parempi kuin toinen ja tämän seurauksena
me aina vertailemmekin menestystämme toistemme kanssa; palkkoja, etuuksia,
taloja, autoja, tutkintoja, puolisoja jne.
Oikeasti toimivan ja tiivin yhteiskunnan
kannalta olisikin parasta, että koko kansa puhaltaisi yhteen hiileen ja
kilpailu jätettäisiinkin vain hauskanpitoon
ja harrastustoimintaan.
Ihmisen ahneus on rajaton...
Yrityksetkin kilpailevat keskenään ja niiden
ainoa tavoite on tehdä omistajille voittoa. Eli luonto, hyvinvointi ja kaikki
muu on vääjäämättä toissijaista. Tämä näkyy selvästi suuryrityksien toiminnassa,
jotka ovat vieneet toimintansa ulkomaille halvemman työvoiman, löyhemmän
lainsäädännön ja verotuksen takia. Menestyvä yritys karsii kaiken mahdollisen
menoista, jotta tuottaisivat mahdollisimman paljon.
Kolmansiin maihin siirtyneet yritykset
keräävät kaiken voiton paikallisten kustannuksella, kun paikalliset joutuvat
olemaan palkallisina ”orjina”. Ei paikalliset siitä rikastu, vaan yrityksen
omistajat/sijoittajat. Paikalliset toki saavat kaiken saasteen. Kapitalistisessa
järjestelmässä ihmisen ahneudella ei ole rajoja..
...ei kuitenkaan päde
kaikkiin.
Kuitenkaan suurin osa ihmisistä eivät pyri
huipulle vaan tyytyvät hyvin vähään; on katto pään päällä, ruokaa kaapissa,
lähimmäisille asiat hyvin, laskut ajantasalla jne. Ihmiset tekevät töitä
oikeastaan pakosta, jotta pystyisivät siedettävään elämään. Yhteiskunta pakottaa ihmisen tekemään töitä ja työnteon välttämättömyys tuntuu varmasti kaikista normaalilta. Olemmekin täysin
ehdollistettuina tähän järjestelmään, joten asioita ei edes mietitä toiselta
kantilta.
Nykyisessä järjestelmässä mahdollisimman moni ihminen täytyy olla töissä, jotta järjestelmä ylipäätään pyörisi. Eikö olisikin järkevää, että yhteiskunta pyörisi mahdollisimman vähällä työvoimalla, että pyrittäisiin mahdollisimman pieneen työllisyysprosenttiin? Kapitalismissa tällä ajatuksella ei ole sijaa. Pitääpä palata tuohon myöhemmissä mietteissä.
Yrittävä kunta
Kuntamme joutuvat myös toimia kuin yritykset voittoa tehden,
mikä on täysin terveen järjen vastaista. Nimittäin kunnat ovat hyvin huonoja
yrityksiä, sillä ne joutuvat laittamaan rahansa kansan hyväksi. Kapitalismin
säännöillä tämä ei ole kannattavaa toimintaa, joten kunnat tulevat ennen pitkää
kaatumaan ja kansa tästä kärsii. Sen näkee jo hyvin kuntauudistuksissa ja eri
peruspalveluiden leikkauksista.
Ahneiden maailma
Kapitalistinen
järjestelmä luo omaa etua tavoittelevia ihmisiä. Jotka ovat tämän ”pelin” parhaiten taitaneet,
ovat tuolla huipulla valtaeliittinä. Valtaeliitillä tarkoitan johtoasemissa
olevia henkilöitä, joilla resurssiensa tai asemansa puolesta on valta määrittää
yhteiskunnallisia asioita. Kun vielä ottaa sen tosiasian esille, että yli 90%
maailman varoista on sen 1% valtaeliitin
omistuksessa, voi miettiä järjestelmän tasa-arvoisuutta.
Tästä
ei näyttäisi olevan helppoa poispääsyä. Kun
kapitalistinen järjestelmä näyttäisi jotenkin edes toimivan, se tulee
hallitsemaan meitä ja tästä se valtaeliitti tulee pitämään huolen. Sen on
täysin varmaa, että valtaeliitti tulee aina vastustamaan muutoksia, mitkä horjuttaisivat
heidän asemaansa. He pyrkivät myös edesauttamaan asioiden etenemistä, jotta he
pystyisivät paremmin pitämään asemansa.
Nyt jo
näemmekin kapitalistisen järjestelmän äänekkäimpien puoltajien vaativan
yhteisvastuuta, välttämättömiä ja pakonomaisia toimia, joita täytyy tehdä
välittömästi euron pelastamiseksi. EU:n toimesta valtioita painostetaan
tiettyyn vaihtoehtoon ja muutenkin annetaan hyvin vähän aikaa päätöksien tekemiseen.
Eli valtioilla ei ole oikeasti toista vaihtoehtoa. Suomikin myi äskettäin sielunsa
hyväksymällä perustuslakia rikkovan EVM-sopimuksen ja olen hyvin varma siitä,
että tästä tulemme vielä kalliisti maksamaan.
En edes usko uuden ajattelutavan olevan
mahdollista, ennen kuin koko kapitalistinen maailma totaalisesti romahtaa. Se
tulee viimeistään silloin, kun tulee ympäristön rajat vastaan. Nimittäin ei ole
mahdollista ajaa loputtomiin jatkuvaa talouskasvun ideologiaa rajallisessa
maapallossa.
Normaalissa olotilassa siellä on valta,
missä on raha. Kun raha menettää totaalisesti arvonsa, valta on kansalla.
Silloin meillä on mahdollisuus tosissaan muuttaa asioita...
...ja vielä Edmund Burkea lainaten: ”Paha tarvitsee
voittamiseen vain sen, että hyvät ihmiset eivät tee mitään.”
http://vapaasana.net/blogi/2012/06/demokratia-ilman-kapitalismia
VastaaPoistaMoro Anonyymi. Käypäs vaikka tutustumassa tuohon saittiin: http://talousdemokratia.blogspot.fi/
VastaaPoistaPyrin seuraavassa kirjoitelmassa selventämään miten meidän käytössä oleva rahajärjestelmä toimii rahan luomisesta lähtien. On sitten kapitalismi tai mikä tahansa talousjärjestelmä kyseessä, niin kaikki perustuu rahajärjestelmäämme. Kun näette koko rahajärjestelmän viallisuudeen, huomaatte, että mikään olemassa oleva talousjärjestelmä ei edistä koko väestön etua ja hyvinvointia...
Pyrin kijoittamaan asiasta ihan lähipäivää, joten pysykää kanavalla ;)