Taistelu, mitä ei voi voittaa

Ainainen kilpailu

   Yhteiskuntamme laittaa ihmisen kilpailemaan jo kouluikäisestä lähtien. Annetaan kouluarvosanoja ja numeroiden keskiarvon perusteella parhaimmat pääsevät haluamaansa ylempään kouluun. Eli hyvin nuoresta lähtien alamme kilpailemaan toistemme kanssa. 

   Koulun jälkeen kilpaillaan sitten työpaikoista ja se jatkuu myös hyvin monen työyhteisön sisällä. Koko elämän kestänyt kilpailu on laittanut meidät aina vertailemaan itseämme toisiin ihmisiin. Voittajia ja rikkaita ihannoidaan, joiksi selviytyvät vain harvat ja niin ”häviäjät” heitä  kunnioittaa, kumartaa ja ennen kaikkea kadehtii. Jatkuva kilpailu kasvattaa ihmisen olemaan aina parempi kuin toinen ja tämän seurauksena me aina vertailemmekin menestystämme toistemme kanssa; palkkoja, etuuksia, taloja, autoja, tutkintoja, puolisoja jne. 

     Oikeasti toimivan ja tiivin yhteiskunnan kannalta olisikin parasta, että koko kansa puhaltaisi yhteen hiileen ja kilpailu jätettäisiinkin vain hauskanpitoon ja harrastustoimintaan. 

 Ihmisen ahneus on rajaton...

   Yrityksetkin kilpailevat keskenään ja niiden ainoa tavoite on tehdä omistajille voittoa. Eli luonto, hyvinvointi ja kaikki muu on vääjäämättä toissijaista. Tämä näkyy selvästi suuryrityksien toiminnassa, jotka ovat vieneet toimintansa ulkomaille halvemman työvoiman, löyhemmän lainsäädännön ja verotuksen takia. Menestyvä yritys karsii kaiken mahdollisen menoista, jotta tuottaisivat mahdollisimman paljon. 

   Kolmansiin maihin siirtyneet yritykset keräävät kaiken voiton paikallisten kustannuksella, kun paikalliset joutuvat olemaan palkallisina ”orjina”. Ei paikalliset siitä rikastu, vaan yrityksen omistajat/sijoittajat. Paikalliset toki saavat kaiken saasteen. Kapitalistisessa järjestelmässä ihmisen ahneudella ei ole rajoja..

...ei kuitenkaan päde kaikkiin.

   Kuitenkaan suurin osa ihmisistä eivät pyri huipulle vaan tyytyvät hyvin vähään; on katto pään päällä, ruokaa kaapissa, lähimmäisille asiat hyvin, laskut ajantasalla jne. Ihmiset tekevät töitä oikeastaan pakosta, jotta pystyisivät siedettävään elämään. Yhteiskunta pakottaa ihmisen tekemään töitä ja työnteon välttämättömyys tuntuu varmasti kaikista normaalilta. Olemmekin täysin ehdollistettuina tähän järjestelmään, joten asioita ei edes mietitä toiselta kantilta.  

    Nykyisessä järjestelmässä mahdollisimman moni ihminen täytyy olla töissä, jotta järjestelmä ylipäätään pyörisi. Eikö olisikin järkevää, että yhteiskunta pyörisi mahdollisimman vähällä työvoimalla, että pyrittäisiin mahdollisimman pieneen työllisyysprosenttiin? Kapitalismissa tällä ajatuksella ei ole sijaa. Pitääpä palata tuohon myöhemmissä mietteissä.

Yrittävä kunta

   Kuntamme joutuvat myös toimia kuin yritykset voittoa tehden, mikä on täysin terveen järjen vastaista. Nimittäin kunnat ovat hyvin huonoja yrityksiä, sillä ne joutuvat laittamaan rahansa kansan hyväksi. Kapitalismin säännöillä tämä ei ole kannattavaa toimintaa, joten kunnat tulevat ennen pitkää kaatumaan ja kansa tästä kärsii. Sen näkee jo hyvin kuntauudistuksissa ja eri peruspalveluiden leikkauksista. 

Ahneiden maailma

    Kapitalistinen järjestelmä luo omaa etua tavoittelevia ihmisiä.  Jotka ovat tämän ”pelin” parhaiten taitaneet, ovat tuolla huipulla valtaeliittinä. Valtaeliitillä tarkoitan johtoasemissa olevia henkilöitä, joilla resurssiensa tai asemansa puolesta on valta määrittää yhteiskunnallisia asioita. Kun vielä ottaa sen tosiasian esille, että yli 90% maailman varoista on sen 1% valtaeliitin omistuksessa, voi miettiä järjestelmän tasa-arvoisuutta. 

    Tästä ei näyttäisi olevan helppoa  poispääsyä. Kun kapitalistinen järjestelmä näyttäisi jotenkin edes toimivan, se tulee hallitsemaan meitä ja tästä se valtaeliitti tulee pitämään huolen. Sen on täysin varmaa, että valtaeliitti tulee aina vastustamaan muutoksia, mitkä horjuttaisivat heidän asemaansa. He pyrkivät myös edesauttamaan asioiden etenemistä, jotta he pystyisivät paremmin pitämään asemansa.

    Nyt jo näemmekin kapitalistisen järjestelmän äänekkäimpien puoltajien vaativan yhteisvastuuta, välttämättömiä ja pakonomaisia toimia, joita täytyy tehdä välittömästi euron pelastamiseksi. EU:n toimesta valtioita painostetaan tiettyyn vaihtoehtoon ja muutenkin annetaan hyvin vähän aikaa päätöksien tekemiseen. Eli valtioilla ei ole oikeasti toista vaihtoehtoa. Suomikin myi äskettäin sielunsa hyväksymällä perustuslakia rikkovan EVM-sopimuksen ja olen hyvin varma siitä, että tästä tulemme vielä kalliisti maksamaan.

   En edes usko uuden ajattelutavan olevan mahdollista, ennen kuin koko kapitalistinen maailma totaalisesti romahtaa. Se tulee viimeistään silloin, kun tulee ympäristön rajat vastaan. Nimittäin ei ole mahdollista ajaa loputtomiin jatkuvaa talouskasvun ideologiaa rajallisessa maapallossa.

   Normaalissa olotilassa siellä on valta, missä on raha. Kun raha menettää totaalisesti arvonsa, valta on kansalla. Silloin meillä on mahdollisuus tosissaan muuttaa asioita...

  ...ja vielä Edmund Burkea lainaten: ”Paha tarvitsee voittamiseen vain sen, että hyvät ihmiset eivät tee mitään.”