Jos haluamme tosissaan tehdä muutoksia, ihmisten tietoisuutta pitää yrittää laajentaa aivan uudenlaiselle tasolle. Tämä ei tule olemaan helppoa, sillä ihmisen on vaikea lähteä muuttamaan jo opittuja ajatustapoja ja arvoja, joita tässä yhteiskunnassa tarvitaan. Synnyimmehän valmiiseen järjestelmään, jossa yhteiset pelisäännöt oli jo valmiina. Sotiihan se myös tervettä järkeä vastaan, että taistelisi valtaapitävää järjestelmää vastaan. Mitä ihminen siitä nyt mitään hyötyisi? Onhan se tietysti oman edun mukaista sopeutua ympäristöön ja niin mahdollisuus myös menestykseen. Sopeutuminen on selviytymistä ja tajuan kyllä edut, mitä tällaisessa järjestelmässä ihmisellä on mahdollisuus saada. Mitä jos kertoisin, että tälle kaikelle olisi olemassa paljon parempi vaihtoehto? Varmaan olisit hyvin skeptinen ja se on täysin ymmärrettävää.
Niin kauan kuin valtaosa ihmisistä näkee nykyisen järjestelmän ylläpitämisen olevan heidän oman edun mukaista, asiat eivät muutu. Vasta sitten kun ihminen näkee, että vanhassa pysyminen ei aja enää hänen omaa etuaan, on hän avoin uudenlaisille malleille ja tämä näyttäisi vaativan vähintään globaalin rahakriisin.
The Venus Project
Esimerkiksi itse uskon resurssipohjaisen talousjärjestelmän toimivuuteen. Tällaisen ilman rahaa toimivan, omavaraisen ja luonnonkantokykyyn perustuvan järjestelmän on kehittänyt Jacque Fresco. Raha tulisi olemaan merkityksetöntä, koska kaikki olisi ilmaista ja yhteistä. Asunto, ruoka, koulutus, harrastukset, vaatetus, ylellisyydet olisivat kaikkien ihmisten tavoiteltavissa. Eli jokaisen ihmisen elämä tehtäisiin yltäkylläiseksi ja mahdollisimman helpoksi teknologian hyödyntäen. Ihmisen elämä olisi niin yltäkylläistä, että ei edes olisi mitään hyötyä varastaa.
Varmasti kuulostaa utopiselta, jos et ole tällaiseen järjestelmään entuudestaan kunnolla tutustunut. Utopia –käsite on kuitenkin viimeisin yhteiskuntamalli, jota parempaa ei voisi olla. Tämä ei ole sellainen vaan paljon parempi vaihtoehto nykyiseen verrattuna. Fresco on suunnitellut jo täysin omavaraisia kaupunki-malleja ja niitä jo nykyisellä tietämyksellä pystyttäisiin rakentamaan. Meillä on tietotaito, teknologia, ihmiset, resurssit, mutta tahto vielä puuttuu.
Eihän resurssipohjaiseen talousjärjestelmään siirtyminen ole mahdollista ennen kuin ihminen menettää uskonsa rahaan. Myös pitää olla tietoa nykyisen järjestelmän vioista ja ymmärrystä uusista malleista, jotta edes voisimme miettiä erilaisia mahdollisuuksia. Lyhyesti sanoen tähän järjestelmään siirryttäisiin, jos ihminen näkisi tämän olevan hänelle oman edun mukaista.
Tällainen ajattelu on kuitenkin hyvin vierasta monelle, sillä moni ei voisi kuvitella elämää ilman rahaa. Uskonkin jonkinlaisen ”välivaiheen” olevan tarpeellista, missä olisi olemassa raha, mutta rahan säännöt olisivat rakennettu aivan uudelta pohjalta. Esimerkiksi kaikki perustuisi 100% vähimmäisvarantoon(nykyisin 0-2%), ei olisi korkoja ja rahan liikkeellelasku olisi täysin valtion hallinnassa yksityisten pankkien sijasta.
Meidän maailmamme
Nyt vähän kerron millaisessa maailmassa elämme, jotta kokonaiskuva hahmottuisi paremmin. Eli olen aikaisemmin kirjoitellut, että koko rahajärjestelmä on ottanut melkeinpä uskonnollisen aseman keskuudessamme ja mieli ei ole siitä muuttunut. .
Jos uskot johonkin, voisinko edes kyseenalaistaa uskontoasi ilman, että puolustelisit sitä, suuttuisit, tuntisit olosi hyvin epämukavaksi tai suoltaisit kaiken toisesta korvasta ulos? Ihmisen onkin hyvin vaikea hyväksyä uutta tietoa, jos se sotii hänen uskomuksiaan ja jo opittua ymmärrystä vastaan ja tästä pääsemmekin yhteen uskomukseen, rahajärjestelmään toimivuuteen.
Rahajärjestelmän toimivuus perustuu ennen kaikkea uskoon ja luottamukseen. Jos ihmiset eivät luottaisi rahan ostovoimaan, ei rahajärjestelmä yksinkertaisesti pyörisi. Tässä linkki ”http://jarirobson.blogspot.fi/2012_06_01_archive.html ” aikaisempaan kirjoitukseeni, missä kirjoitin tarkemmin miten raha luodaan, kuka luo, mitä raha on, mihin rahan arvo perustuu, korot, inflaatio yms. Jos et ole jo entuudestaan tähän perehtynyt, käy ihmeessä lukaisemassa.
Rahajärjestelmämme hyväksikäyttää ihmistä, väärinkäyttää resursseja sekä tuottaa tolkuttomasti jätettä syklisen kulutuksen seurauksena. Hyvin oleellinen tekijä on toimivuuden kannalta se, että raha kiertää taskusta toiseen ja sehän kiertää, koska ihmisen rooli työntekijän lisäksi on olla kuluttaja. Jos ihmiset eivät kuluttaisi, järjestelmä kaatuisi alta aikayksikön. Tämän takia kaiken on toimittava syklisessä muodossa; raha menee työnantajalta työntekijälle ja työntekijä kuluttajan muodossa palauttaa rahan takaisin työnantajalle. Kaikissa vaiheissa osa valuu myös valtion kirstuun, jolla se sitten pyrkii ylläpitämään hyvinvointia maassa ja niin pitää kansa tyydyttyneenä.
Jotta tämä syklinen kulutus on mahdollista, tuotteet eivät saa olla pitkäikäisiä ja suurin osa luodaankin vain kestämään tietyn aikaa, kunnes on taas ostettava uusi. Tällainen ajatustapa tulee kuluttamaan ennemmin tai myöhemmin kaikki maailman resurssit ja kasaantuvin määrin luo lisää saastetta maanpäällä. Usein uuden tuotteen ostaminen onkin kannattavampaa kuin vanhan korjaaminen. Näin yritykset yrittävät luoda ihmiselle/kuluttajalle aina tarpeen ostaa niiden tuotteensa ja tämä näkyy mainostamisella ihan kaikkialla. Eihän kukaan edes mainostaisi, jos se ei olisi tehokasta. Se laittaakin miettimään, miten helposti meidän mieltä voidaan ohjata ilman, että me itse edes sitä tajuamme.
Tällaisen kulutuskulttuurin ylläpitäminen on pakollista, jotta voisimme edes ylläpitää peruspalveluitamme. Ei riittäisi, että ihmiset kuluttaisivat tarpeellisuuteen perustuen, sillä hyvinvointivaltiomme olisi muuten kriisissä, kun kaikki verotulot jäisivät muuten murto-osaan. Samallahan työnantajat joutuisivat vähentämään henkilöstöä, koska ei olisi kysyntää heidän tuotteille ja jos ihmiset menettäisivät työpaikkansa, laskisi heidän kulutusvoimansa ja näin laskisi samalla entuudestaan valtion verotulot.
Toimivuuteen liittyen oleellista on, että mahdollisimman suuri osa ihmisistä tekee työtä ja kuluttaa. Valtiokin tarvitsee tämän ikuisen työväenluokan, jotta pysyy valtion rattaat pyörimässä, koska se on täysin riippuvainen kaikista saamistaan verotuloistaan. Mitä suurempi osa ihmisistä olisi työttömänä, sitä enemmän se tietysti heikentää peruspalveluitamme, kun valtion saatavat vähenevät ja niin enemmän rahaa menisi työttömille. Koulutusjärjestelmämmekin tarkoitus on vain kouluttaa ihmisistä työntekijöitä osaksi tätä ratasta, jotta koko ruosteinen kone toimisi. Voitko siis tosissaan uskoa tällaisen kiikkuvan järjestelmän toimivan ikuisesti?
Rikas & vähävarainen
Pohjimmiltaan olemme yhtä vapaita kuin meillä on rahaa taskussa; rikkaina voimme tehdä oikeastaan mitä tahansa, kun vähävaraisina joudumme tekemään ikämme erilaisia paskahommia, jotta pystymme ylläpitämään siedettävän elämänlaadun. Jos olet hyvin rikas, olet sitä hyvin todennäköisesti myös tulevaisuudessa. Jos olet vähävarainen, todennäköisesti pysyt myös sellaisena. Toki voihan sitä vähän omaa asemaa parantaa, mutta pohjimmiltaan tämä väite pätee.
Jos esimerkiksi omistat 2 000 000€ ja talletat sen pankkiin, missä vuotuinen korko olisi 1%, tienaat vuodessa 20 000€ tekemättä mitään. Tämäkin on enemmän, mitä suurelle osalle työtätekevälle ihmiselle jää käteen vuosittain. Mitä rikkaampi vielä olet, sitä enemmän tienaat tekemättä mitään. Eli käytännössä rikkaimmilla on rajaton vapaus tehdä haluamaansa.
Tavallinen kansalainen normaalisti ottaa pankista lainaa ostaakseen vaikka oman kodin. Lainaehtoihin kuuluu tietysti pankille maksettava korko, jota lainaaja maksaa pankille vuosikymmeniä. Tämä on pankille sekä valtiolle kannattava kansalainen, sillä se sitouttaa ihmisen olemaan tuottelias kansalainen(velkaorja) olemalla töissä koko sen velassa olon ajan. Osa tästä korosta menee suoraan näille rikkaille, jotka pitävät rahojaan kyseisen pankin tilillä. Eli tämä järjestelmä on luotu tekemään luokkaeroja ja entisestään kasvattamaan kuilua rikkaiden ja köyhien välillä. Pankit ne haluavat pitää rikkaiden talletukset tileillään, jotta he voisivat käyttää näitä varoja pohjana uusille lainoille muille ihmisille.
Vähävaraisempi ihminen saa osakseen paljon enemmän paineita. Eli pelkästään oman selviytymisensä vuoksi tämän ihmisen on pakko olla yhteiskunnan palvelija. Kun on pakko olla töissä, on se toiselta nimeltä orjuus. Loppupeleissä me olemassaolollamme rikastutamme yrityksien omistajia sekä sijoittajia ja keskenämme taistelemme murusista. Voitko siis tosissasi sanoa olevasi vapaa?
Koneellistaminen/Teknologia
Koneellistaminen ja teknologian hyväksi käyttäminen on ainoa keino tehdä ihmisestä tosissaan vapaa.
Koneellistaminen ja yrityksien karkaaminen ulkomaille on tässä järjestelmässä tietyssä määrin hyväksi, mutta enenevässä määrin ei. Eli näillä keinoin on mahdollista tehdä tuotteesta mahdollisimman halpa kuluttajalle. Tässä yhteiskunnassa koneellistumisella on kuitenkin kääntöpuolensa. Kun yritykset koneellistaa ja näin syrjäyttää ihmisen tarpeen kyseisestä työstä, ihminen jää työttömäksi ja niin hänen kulutusvoima laskee. Eli loppupeleissä on tuote vaikka kuinka halpa koneellistamisen ansioista, ei ihmisellä olisi varaa sitä ostaa, koska ei ole työtä, jolla ylipäätänsä saisi sen kulutusvoiman. Eli järjestelmä ei voi toimia ilman kuluttajia ja loppupeleissä ei voi olla kuluttaja, jos ei ole työpaikkaa. Näenkin yrityksien luonnollisen koneellistumisen olevan kiihdyttäjänä koko järjestelmämme kaatumiselle.
Tätä koneellistumista ei kuitenkaan pitäisi nähdä vihollisena vaan erittäin hyvänä asiana ja mahdollisuutena. Pitää nähdä sen tarjoamat hyödyt ja käytettävä niitä. Ei ole mitään järkeä palata takaisin menneisyyteen vaan katsoa tulevaisuuteen. Koneellistuminen ja teknologia ovat edistäneet helpottaneet meidän kaikkien elämää erittäin paljon, joten olisi ajattelematonta olla käyttämättä näitä meidän jokaisen hyväksi. Koneellistumista ja teknologiaa oikein hyödyntäen elämämme voisivat olla niin vapaita kuin voisimme edes kuvitellakaan.
Olisikin loogista ajatella, että yhteiskunta yrittäisi mennä siihen suuntaan, että koneellistettaisiin kaikki mahdollinen ja koneethan tunnetusti tekee työnsä ilman palkkaa, yötä päivää, tarkemmin, nopeammin sekä ilman inhimillisiä virheitä. Eli vähennettäisiin ihmisen työtaakkaa ja tehtäisiin ihmisestä vapaampia toteuttamaan itseään tavalla, joka ei perustu rahan tavoitteluun ja siitä saatavaan hyötyyn. Ihminen tekisi musiikkia, elokuvia, taidetta, opettaisi, keksisi, rakentaisi vain siksi, koska hän itse pitää siitä ja haluaa tuoda oman osansa yhteiskunnan hyväksi. Eli ihmisellä olisi vapaus panostaa yhteiskuntaan haluamallansa tavalla.
On hölmöä ajatella, että ihminen tästä vaan laiskistuisi ja olisi tekemättä mitään. Jos tällaiseen järjestelmään päästäisiin, tietysti monien oppilaitoksien koulutusohjelmat menisivät uusiksi. Ihmisiä tulisikin opettaa kaikissa kouluasteissa kriittistä ajattelua, yhteiskunnan eri järjestelmien toimintaperiaatteita jne. Eli opetettaisiin ihminen oikeasti ajattelemaan ja tietoiseksi ympäristöstä, jotta hänellä olisi eväät tulevaisuudessa nähdä epäkohdat ja puuttua niihin sekä ideoida, suunnitella ja rakentaa yhteiskuntaa hyödyttäviä asioita.
Globaalisesti ajatellen koko maapallon väestön edun kannalta on pakko laittaa luonnon kantokyky etusijalle, jos haluamme ihmiskuntana selviytyä, sillä mikään vähempi ei tule riittämään. Jos ihminen ei edes tiedosta ympärillä olevia vikoja, ei hän pysty ylipäätänsä niitä korjaa ja tämä on syy, miksi jatkan näistä kirjoittamista. Haluan kylvää ihmisten päähän tämän tiedonsiemenen, jota hän voi itse halutessaan antaa itää.
Tässä alhaalla vielä linkkejä tuohon Venus Projektiin ja Jacque Frescon ajatuksia . Suosittelen, että käytte ainakin tutustumassa.
Venus Projektin kotisivu:
Venus projektista:
http://www.youtube.com/watch?v=oKPJvUJZ36I
Eli opetettaisiin ihminen oikeasti ajattelemaan ja tietoiseksi, jotta hänellä olisi eväät tulevaisuudessa nähdä epäkohdat ja puuttua niihin sekä ideoida, suunnitella ja rakentaa yhteiskuntaa hyödyttäviä asioita.
Eli opetettaisiin ihminen oikeasti ajattelemaan ja tietoiseksi, jotta hänellä olisi eväät tulevaisuudessa nähdä epäkohdat ja puuttua niihin sekä ideoida, suunnitella ja rakentaa yhteiskuntaa hyödyttäviä asioita.
