”Mä joka päivä töitä teen!...”

On maanantaiaamu ja kello pärähtää soimaan. Sitten alkaa aamutoimet ja valmistautuminen töihin. Matkalla mietitään tulevaa päivää ja odotetaan jo taas uutta perjantaita. Tiedetään edessä olevan varmasti taas samanlainen päivä kuin aina ennenkin, mutta siihen on jo tottunut. Onhan se työ aina välillä perseestä, mutta voittaa monet muut hommat, mitä nyt keksiikään ajatella. Pääsee perhettäkin taas hetkeksi karkuun ja hauskoja työtovereita näkemään ja läppää heittää, niin kyllä siinä viihtyy.

Hyvin harva ihminen kuitenkin tekee tosissaan sellaista työtä, mitä rakastaa tehdä. Oikeastaan me vain ajaudutaan erilaisiin ammatteihin elämän myötä. Unelma-ammattikin saattaa muuttua monesti vuosien varrella ja monesti aikuisenakaan emme varmasti tiedä, mitä haluaisimme tulevaisuudessa tehdä. Sitä sitten ihminen päätyy tekemään sellaista työtä, missä viihtyy, mutta tekee sitä oikeastaan pakosta, jotta vaan saa sen jokapäiväisen leivän pöytään.

On niitä unelmiakin; oma talo, leppoisat eläkeajat tulevaisuudessa ja lasten parempi tulevaisuus ja niiden eteen sitten pyritään tekemään kunnolla töitäkin. Vaikka ihminen olisi niin sanotussa unelma-ammatissa, niin tuskinpa hän sitä tulisi pitkään tekemään, jos siitä ei saisi palkkaa/rahallista hyötyä. Eli unelma-ammattikin koostuu hyvin monesta osatekijästä, mutta raha on kaikessa aina se pääasia. Erittäin harva ihminen siis tekisi edes töitä, jos hän ei saisi siitä palkkaa, sillä tänä päivänä työ tarkoittaa rahan saamista ja tällähän me pystytään maksamaan elämisen perusedellytykset sekä tehdä omia asioita, mistä me pidämme.

Kun ihminen on alistunut palvelemaan jotain yritystä, ei hän enää olla itsenäinen, vaan hänen on omaksuttava yrityksen säännöt ja arvot sekä noudatettava niitä. Kun kaikkien yrityksien tarkoitus on tehdä voittoa, on jokaisen työssäkäyvän myös sitouduttava tähän tavoitteeseen ja ylläpitämään tähän johtavaa käyttäytymistä, jos haluaa pitää työpaikkansa ja muutenkin ”menestyä” työelämässä. Ei yrityksenkään toimitusjohtaja voi saada sellaista omatunnon puuskaa ja pyrkiä vastuulliseen toimintaan, mikä ei olisi taloudellisesti kannattavaa, sillä muutenhan hänet vaihdettaisiin yrityksen omistajien toiminnasta johonkin toiseen, joka tekisi sitä voittoa ja tulosta. Ihmisen tarkoitus siis työelämässä on rikastuttaa yritystä ja sen omistajia, jonka palvelukseen ihminen on päätynyt. Eli jo pelkästään ihmisen oman edun vuoksi, on hän ehdollistettu ajamaan yrityksensä parasta.

Eihän yksittäisellä ihmisellä ole hirveästi vaikutusvaltaa tässä ja paras vaihtoehtokin näyttäisi vain olevan sopeutuminen ja muun virran seuraaminen, sillä vastavirtaan uimista ei yleisesti ottaen katsota olevan järkevää. Jos ei myöskään sopeuduta ympäröivään maailmaan, oma elämä tulisi tuolloin olemaan paljon tiukempaa ja köyhempää. Eli jos ei alistu tällaiseen palkkaorjuuteen, on ihminen aikalailla tuomittu elämään köyhyydessä ja vailla mitään suurempaa taloudellista liikkuvuutta.

Yhteiskunta on tehty siis toimimaan siten, että ihminen on pakotettu tavoittelemaan rahaa ja sitä ainoastaan voidaan saada työelämässä. Toki myös valtion tuilla pystyy elämään, mutta senkin mahdollistaa juurikin se, että suurin osa kansasta on töissä tuomassa verorahoja valtion kirstuun. Tarkoituksemme on siis olla töissä, on se työ sitten mitä tahansa.

Teknologinen työttömyys

Työttömyys, mitä ympärillä näemme, on aikalailla seurausta tehokkuuden lisääntymisestä ja teknologian kehittymisestä. Suomessa 1920-luvulla 70% koko työväestä oli töissä maatalouden puolella, kun nykyään siinä on enää noin 4%. Kuitenkin kokoajan joudutaan ”keksimään”/ luomaan uusia työpaikkoja, kun vanhat häviävät alta ja uusia ihmisiä syntyy ja tämähän näkyy hyvinkin kaupan-, palvelualojen nousuna ja nykyäänhän noin 70% työväestä on juurikin palvelu- sekä kaupanalalla töissä. Kuitenkin olemme jo siinä pisteessä, että nämäkin alkavat hävitä teknologian kehittymisen myötä, niin mitä sitten keksitään tilalle?

Toki myös yritykset harrastavat sitä, että ne vievät tuotantonsa ulkomaille, missä ihmiset tekevät sitä murto-osasta siitä rahasta, mitä täällä Suomessa se tehtäisiin ja tämähän myös vähentää niitä työpaikkoja. Muutenkin tämä nykyinen talouden kurimus laittaa yrityksiä vähentämään työntekijöitä ja tehostamaan toimintaansa säilyttääkseen vain kilpailukykynsä ja tämäkin kyllä näkyy työttömyysluvuissa.

Kuitenkin nykyään jatkuvasti koneellistetaan ja automatisoimaan töitä, missä aikaisemmin on tarvittu ihmistyövoimaa. Koneet tunnetusti tekevät työt paljon tehokkaammin, tauoitta, ympärivuorokautisesti, tarkemmin, ilman inhimillisiä virheitä ja palkkaa, joten yrityksille tämä varsinkin on luonteva suunta ja järkevä sellainen, mutta nykyisenlaisessa järjestelmässä on erittäin väärä, koska hyvinvointimme on täysin riippuvainen nykyisen talousjärjestelmämme toimivuudesta, missä valtioi juurikin tarvitsee tehottomuutta; mahdollisimman moni ihminen töihin tienaamaan rahaa vain kuluttaakseen ja näin toisi valtiolle verorahoja, joilla sitten pidetään valtion tarjoamat palvelut pystyssä.

Tämäkin työttömyys ja työttömyyden uhka stressaa hyvin paljon ihmistä, koska tämän ihmisen sekä sen perheen hyvinvointi on täysin riippuvainen siitä, että saa säännöllisesti sen palkan. Monen ihmisen identiteettikin osittain rakentuu hänen tekemänsä työnsä ympärille ja tämän menetettyään ihminen voi kadottaa osan itseään. Ainakin lisää altistumisriskiä monelle negatiiviselle asialle; kuten stressille, masennukselle, ylipainolle, sortumista eri päihteiden käyttöön sekä muihin asioihin, mistä voisikaan saada hetkellistä hyvänolon tunnetta tuntemaansa olotilaansa. Meillä onkin vääristynyt kuva, että ratkaisuna näemme tarvitsevamme yhteiskuntaan lisää työpaikkoja, jotta ei jäätäisi ainakaan työttömäksi. Muutenkin yleistäen syytetään ulkomaalaisia työpaikkojen viemisestä. Tämän vuoksi me haluamme päättäjiltämme kuulla, että he lupaavat luoda lisää työpaikkoja, koska näemme sen olevan tie yksilölliseen hyvinvointiin. Ehkä on vielä vaikea nähdä, mutta tämä ”työssä oleminen palkkaa vastaan” on kuitenkin jo hyvin vanhentunut malli hyvinvointiin, sillä tämä on erittäin lamauttava järjestelmä, jonka tarkoitus on vain ylläpitävää vallitsevaa järjestelmää. Tämä siis estää meitä kehittymästä ihmisinä sekä kokonaisuutena yhteiskuntana.

Yritettäisiinkö oppia muutenkin kuin aina vaan kantapään kautta?

Suomen päättäjissäkään ei näytetä keksivän mitään muuta keinoa työpaikkojen lisäämiseen kuin verovähennyksillä rohkaistaan yritykset työllistämään enemmän, mikä on älytöntä, sillä yritys viime kädessä palkkaisi ihmisiä. Kaikki yrityksien saamat verovähennykset näkyvät aikalailla vain voittoina niiden omistajien tileillä. Yrityksillekin on myös vain luontevaa toimintansa tehostamiseksi poistaa ihmisen tarve työstä. Verojärjestelyillä kositaan myös suuryrityksiä tulemaan Suomeen suorastaan varastamaan luonnonresurssit ja siinä sivussa tuomaan ehkäpä tuhansiakin työpaikkoja lisää, mutta mitä sitten tehdään, kun ei ole enää resursseja, mitä hyödyntää? Olisi järkevää katsoa toimintaa paljon pidemmälle kuin vain nähdä nykyhetki tai seuraava vuosi. Pitäisikin kokoajan tieteellisesti tutkia tulevaisuuden näkymiä mahdollistaakseen sen, että näemme kaikki mahdolliset ongelmat ajoissa.  

Siellä uskoisin meidän näkevän, että emme hyvinvointimme vuoksi halua olla missään tekemisissä nykyisenlaisessa järjestelmässä tai näe tarvetta uusille työpaikoille, vaan nähtäisiin omaksi eduksemme siirtyminen sellaiseen talousjärjestelmään, joka tukee juurikin sitä suuntaan, mihin maailma näyttäisi nyt jo menevän. Eli luotaisiin talousmalli, mikä tähtäisi aina vaan pienempään työllisyysprosenttiin ja automatisoinnilla pyrittäisiin vapauttamaan ihminen tekemästä turhia töitä, joita nykyään teemme vain elääksemme ja jotka ovat vain nykyään olemassa tämän jatkuvaan talouskasvuun perustuvan talousjärjestelmän vuoksi. Tätä teknologiaa ja sen tuomaa ennennäkemätöntä tehokkuutta hyväksikäyttämällä pyrittäisiin tuottamaan elämän perusedellytykset ihmiselle ilmaiseksi; vaatteet, ruoka, asunto ja sähkö. Eli teknologialla olisi mahdollisuus saada ihmisen elämä monelta osin yltäkylläiseksi ja tarkoituksena olisi todellisesti tehdä ihmisestä paljon vapaampi toteuttamaan itseään ja niin myös yhteiskunta olisi loogisesti ajattelen paljon terveempi, koska silloinhan enää ei olisi olemassa köyhyyttä; ei palkittaisi itsekeskeisyyttä, kilpailua  sekä ahneutta, mitä tämä nykyinen yhteiskunta ruokkii ja vaatii toimiakseen.

Kouluista ja oppilaitoksistakin voitaisiin tehdä sellaisia, missä opetettaisiin muutakin kuin vain kouluttamaan ihminen tiettyyn työhön ja myös laajemmin lisää tietoisuutta kuin vain siihen pisteeseen, että ihminen on tarpeeksi valmis hyppäämään työelämään. Mikäs sen järkevämpää kuin tehdä lapsistamme aina viisaampia, mitä itse olemme? Todennäköisesti järkevämmässä yhteiskunnassa, missä jälkipolvikin olisi aina astetta vähän fiksumpia, olisi omat vanhuuspäivämme sitten myös helpompia ja inhimillisempiä kuin nykyään hoitolaitoksissa, sillä teknologialla ja  Eli tähdättäisiin talousmalliin, mikä oikeasti tähtäisi yhteiseen hyvään ja koko kansan hyvinvointiin.

Jos tähän suuntaisiin mentäisiin, talousjärjestelmän tarkoitus ei olisi talouskasvu tai edes voiton tekeminen ja näin se olisi käytännössä tämän ikuiseen talouskasvuun ja kilpailuun perustuvan kapitalistisen ajatustavan loppu. Sen kyllä luulisi olevan oikeasti sivistyneen yhteiskunnan suunta.

Ehkä vielä yleisesti nähdään, että tämä talousjärjestelmä ajaa meidän hyvinvointia. Kieltämättä tämä on kyllä hyvä tapa vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen ja ohjata sitä haluttuun suuntaan, kun kaikki näyttäisi jotenkin toimivan. Kaikin tavoin ihminen on täysin ehdollistettu palvelemaan tätä järjestelmää oman selviytymisensä vuoksi juurikin olemalla töissä. Tästä ei ole mahdollisuus ihmisillä nyt suoraan hypätä pois, mutta tulevaisuudessa toivottavasti, jos valitut poliitikot lähtevät tekemään muutosta sisältäpäin. Tämä kuitenkin vaatii paljon muutoksia meissä jokaisessa ja varsinkin tiedot ongelmista pitää saada mahdollisimman monen ihmisen tietoon. Historiakin on monesti näyttänyt, että poliitikot kyllä taipuvat kansanmassan edessä.

Ehkä ei vielä nähdä muitakaan vaihtoehtoja, koska kukaan ei vielä ole tuonut sellaisia esille. Vaikeahan se on lähteä kyseenalaistaa nykyistä talousjärjestelmää, johon me kaikki olemme syntyneet ja omaksuneet sen totuutena ja tienä, miten koko sivilisaation kuuluisi pyöriä. Yhtälailla emme juurikaan lähtisi kyseenalaistamaan uskontoa, johon meidät on koko ikämme kasvatettu, jos emme olisi ikinä kuulleet vastakkaisia näkemyksiä tai muista uskonnoista mitään.

Meidän nykyistä talousjärjestelmää ei ole kunnolla haastettu ja sen toimivuus ei todellakaan pitkällä aikavälillä ole kestävää. Luulisi kuitenkin sellaisen järjestelmän olevan tieteellisesti tutkittu kestäväksi ja toimivaksi, jonka toimivuudesta suurin osa maan väestöstä on riippuvaisia. Kaikkien järjestelmien toimivuus tulisi tieteellisesti testata, ennen kuin ne laitetaan käytäntöön.

Järkevässä sivilisaatiossa me juurikin lähdettäisiin tieteellisti tutkimaan ja matemaattisesti laskemaan, miten tällaisen talousjärjestelmän voisi luoda. Tiede on ainoa, joka kertoo totuuden ilman mielipiteitä tai uskontojen tuomia vaikutteita, sillä tiede on täysin puolueeton. Eli tiede testaa kaiken ja tuo nämä löydöt kaikille esille. Tutkimukset ja laskelmat voi kuka tahansa tiedemies myös itse testata ja päätyä sitten myös samaan lopputulokseen, vaikka hänen arvot ja mielipiteet elämästä olisi hyvinkin erilaisia. Tiede on ainoa asia, johon voi luottaa, sillä se ei valehtele.

Tieteeseen perustuen tulisikin meihin jokaiseen ihmiseen vaikuttavan järjestelmän toimivan, sillä silloin olisi todellinen mahdollisuus globaaliin hyvinvointiin. Kuitenkaan mitään järjestelmää ei tulisi pitää ikuisena ja näin se olisi tehty myös joustavaksi, sillä ajat ja teknologia kokoajan muuttuu ja aina aiemmin tehdyt laskelmat voidaan todistaa vääriksikin. Tieteellä ei siis ole egoakaan, vaan se on aina itseään korjaava.

Ajatuksia meidän yhteiskunnasta

Ihmisen tarkoitus = kuluttaa

On jännä miettiä meidän tavallisten ihmisten asemaa tässä yhteiskunnassa. On varmasti monta näkökulmaa asiaan, mutta kaikkein pohjimmiltaan olemme vain kuluttajia. Jos emme kierrättäisi rahaa kuluttamalla, ymmärtämämme maailma ei voisi toimia. Sen takia on koko talousjärjestelmän toimivuuden, yrityksien tuottavuuden sekä valtioiden toiminnan kannalta elintärkeää, että kulutuskierre pysyy loputtomana. Tämän johdosta meihin on iskostettu arvoja, toimintatapoja ja muutoinkin pyritty meidän käyttäytymistä ohjaamaan haluttuun suuntaan.

Meidän nykyinen turhamainen ajattelutapa ja käyttäytyminen ovat vain todiste jatkuvan ja armottoman televisiosta, radiosta, lehtien ja muista medioista nähdyn, kuullun ja luetun propagandan toimivuudesta. Nykyään tähän ei tietenkään käytetä sanaa propaganda, vaan puhutaan tiedotus- ja suhdetoiminnasta/PR:sta.  Ne ovat niin tehokkaita ja normaalia, että nykyään tavallinen kansalainen ei edes loukkaannu siitä, kun hänet kategorioidaan vain kuluttajaksi, ihan kuin ihmisen päätarkoitus yhteiskunnassa ja elämässä on olla tuotteiden ja palveluiden kuluttaja.

Aikoinaan me kulutettiin tarpeen vuoksi, mutta toisen maailman sodan jälkeen talouden eheyttämäksi on katsottu tehokkaaksi käyttää aikaisemmin sodankäynneissä ja muutenkin kansan hallitsemiseen käytettyä propagandaa mainostamiseen ja yrityksien tuotteiden myyntiin. Tämä meidän talouden toimivuus tarvitsee syklisen kulutuksen ja siksi tällä propagandalla on haluttu muuttaa ihmisen perustarpeet tunteellisiin haluihin ja halut himoihin sekä muutoinkin tuotteista tehdä sellaisia, että ne kestävät mahdollisimman vähän aikaa, jotta tämä syklinen kulutus olisi mahdollista.

On haluttu luoda käyttäytymismalli, että on tarve ostaa esim. uusi tuote, vaikka vanha toimii hyvin ja ajaa asiansa. Kun tämä tiedotus-, ja suhdetoiminta on tehokkaimmillaan, ajan kanssa haluista ja himoista voi tulla ihmisen omasta näkökulmasta perustarpeita ja tällainen käyttäytyminen on ihanteellista nykyiselle yhteiskunnalle. Kun talousjärjestelmämme toimivuus on täysin riippuvainen ikuisesta talouskasvusta, tullaan tavallisia ihmisiä jokaisella mahdollisella tavalla hyväksikäyttämään tämän saamiseen. Aina ihmisen hyvinvointi on toissijaista talouskasvuun saamiseen verrattuna.

Kannattaa kyllä itse miettiä, että millaisen otteen tämä iskostettu kulutuskulttuuri on sinusta saanut ja miten se vaikuttaa asenteiseesi ja käyttäytymiseesi.

Mistä meidän omakuvamme syntyy?

Olisin varmasti pesunkestävä natsi ja kuten varmasti kaikki muutkin, jos olisimme eläneet 30-luvulla Natsi-Saksan kansalaisina. Meidän on vaikea edes miettiä itsemme sellaiseen kulttuuriin ja loogisesti edes ajatella millaisia ihmisiä olisimme.  Helppohan se on suoralta kädeltä vain sanoa, että ei olisi Hitleriä rakastava ja juutalaisia vihaava rasisti natsi, mutta voin kyllä täysin varmasti väittää, että olisit ihan eri ihminen, jos olisit ikäsi elänyt siinä kulttuurissa kuin ihan missä tahansa muussakin. Vaikka olisi tuollainen, se ei tee hänestä pahaa ihmistä, sillä meidän asenteet ja arvot ovat hyvin riippuvaisia vallitsevasta yhteiskunnan asenteista ja arvoista, mitä pidetään yleisesti hyväksyttävinä ja ihanteellisina. Eli yksinkertaisesti jokainen on sen oman kulttuurinsa ja ympäristönsä tuote.

Ihmisen todellinen vapaus

On varmasti itsestään selvää, että kun väestö on sopusoinnussa ja tyytyväisiä, yhteiskunnan hallinta on paljon helpompaa sen johtajille. Meidän johtajat ja nykyisen järjestelmän puolustajat suoltavat tyhjiä puheita meidän demokratian tarjoamista vapauksista, vaikka todellisuudessa kannattaa talousjärjestelmää, mikä vangitsee ja orjuuttaa kansalaisensa tekemään töitä elantonsa eteen, uppoutumaan velkaan ja aina vaan syvempään velkaan, mikä pakottaa ihmisen olemaan todennäköisesti koko aikuiselämänsä töissä ja näin olemaan yhteiskuntakelpoinen kansalainen, mikä tekee työstä vain modernia orjuutta. Tehdään työtä palkkaa vastaan, jolla maksetaan elämisen perusedellytykset ja tästä oravanpyörästä ihminen ei voi hyppää pois.

Pohjimmiltaan tavallisen ihmisen vapaus on oikeastaan vain lompakkonsa paksuus ja tuotteiden väliltä itselleen sopiva sekä mitä organisaatiota hän päättää rikastuttaa elämällään. Väitetään, että jokaisella on mahdollisuus nousta huipulle omalla aloitteellisuudellaan, mutta ei tahdota ymmärtää, että jokaisen tulevaisuus on erittäin kytköksissä hänen omaan ympäristöönsä ja kiinni hänen taustoistaan. Tämä väitehän näkyy parhaiten Afrikan nälkämaissa. Meillä on näennäisesti vapaus vaikuttaa ympäröivään maailmaamme, kun ajoittain joskus käymme äänestämässä, mutta emme vieläkään ymmärrä sitä, että yrityksillä ja rahoittajilla on äärimmäisen syvä vaikutus politiikassa. Todellisuudessa ei voi tapahtua eduskunnassa päätöksiä ja tekoja, jos ne menevät pahasti ristiin näiden yrityksien, rahoittajien etujen ja yleisesti ottaen vallitsevan talousjärjestelmän kanssa. Poliittisen eliitin ainoa tarkoitus on vain ylläpitää nykyistä vallitsevaa yhteiskuntaa, mikä ei välttämättä ole hyväksi ajatellen ihmisten hyvinvointia.

Tämä meidän nykyinen yhteiskuntajärjestelmä estää meitä muuttamasta sitä, sillä tämä yhdenmukaisesti luo lojaalisuutta ja myötämielisyyttä vakiintuneisiin instituutioihin, joiden tarkoitus on vain ylläpitää tätä vallitsevaa yhteiskuntaa. Eli olemme itsekin tämän puolustajia tiedostamatta. Meidät  on myös niin ehdollistettu, että emme kykene tai halua edes ajatella uudenlaisia mahdollisuuksia tai katsomaan pidemmälle tulevaisuuteen, kuten aikoinaan ei kyetty ajattelemaan edes nykyisenlaista maailmaa kaikkine teknologisine saavutuksineen. Jos ihmisten saama kaikki tieto on vain valtamediasta ja nykyisestä koulujärjestelmästä saatua, on hänen saama informaatio hyvin yksipuolista ja vaikeuttaa oppia ajattelemaan laatikon ulkopuolelle. Kun ihminen valheellisesti kokee olevansa vapaa, on hän todellisuudessa vankina hänen omassa mielessään. Jos nyt aloittaisit matkasi ymmärtääksesi ympäröivää maailmaa, voisin väittää, että tulet vielä huomaamaan näkymättömät kalterisi ja sitä kautta saavasi todellisen vapauden. Vapaa et ainakaan ole, jos joudut tehdä töitä, varastaa tai taistella saadaksesi täytettyä elämän perusedellytykset.

Vallitsevan yhteiskunnan vastustajat

Ne ihmiset, jotka erottuvat valtavirrasta ja kyseenalaistavat vallitsevaa yhteiskuntaa, heitä liiankin usein oudoksutaan, syrjitään, pilkataan, väheksytään ja jätetään kokonaan huomioimatta.

Aikoinaankin valtavirrasta erottuvat monet yhteiskunnan uudistajat ja niin kutsutut kansankiihottajat ja muutenkaan vallitsevien arvojen kyseenalaistajat eivät yleisesti ottaen edes olleet sopeutumattomia tai muutenkaan vihaisia yksilöjä. Ne olivat yleisesti ottaen ihmisiä, joilla oli havaintokykyä ja joita huoletti muiden ihmisten tarpeet ja halusivat jokaiselle vain parempaa elämää. Näiden mukana ovat orjuuden vastustajat, naisten oikeuksien ja lapsityövoimalakien puolestapuhujat, sortoa vastaan rauhanomaista vastarintaa harjoittavat ihmiset ja muutoinkin vapaustaistelijat/niin kutsutut terroristit. Nykyäänkin vakiintunutta yhteiskuntaa vastaan taistelevat, on se sitten yksittäinen ihminen tai suurempi yhteisö, leimataan heti terroristeiksi.

Tänäkin päivänä me hyväksymme monet näiden uudistajien saavutukset itsestäänselvyyksinä, kun aikoinaan näiden ideoitten syntyhetkillä he kohtasivat kaiken väheksymisen lisäksi väkivaltaista vastarintaa, vankeutta ja myös kuolemaa silloisen vakiintuneen yhteiskunnan toimesta sekä heidän, joiden etua nämä ihmiset uhkasivat. Nämä uudistajat auttoivat ja raivasivat tietä yhteiskunnalliseen valaistumiseen, mutta harva nykyajan ihminen edes tietää kenenkään näiden nimiä, vaan pitää juurikin kaikkia olemassa olevia arvoja itsestäänselvyytenä. Jotenkin uskomme täällä Suomessa olevamme hyvinkin sivistynyt yhteiskunta, mutta todellisuudessa olemme tästä hyvin kaukana.

Kohti järkevämpää tulevaisuutta

Työstä

   Varhaisista sivilisaatioista nykyisyyteen useimmat ihmiset ovat joutuneet tehdä töitä elääkseen. Näyttää siltä, että meidän nykyiset asenteet työstä kantautuvat noihin aikaisempiin aikoihin. Menneisyydessä(toki myös nykyisin vähemmän kehittyneissä kulttuureissa) ihmisen piti hakea vesi kaivosta ja kantaa se omaa asuinsijaansa, keräsivät puita lämmittääkseen kotinsa ja ruoan valmistamiseen, metsästivät, kasvattivat vihanneksia ja hedelmiä, huolehtivat karjasta, viljelivät yms. Heille olisi erittäin vaikeaa tai ehkäpä jopa mahdotonta kuvitella edes, että esim. veden saisi tulemaan omasta kodista vain kääntämällä kahvasta tai nappia painamalla saisi välittömästi valon kotiinsa; näkisivät kaiken tuon hyvin todennäköisesti taikuudeksi, mitä me nykyään pidämme itsestäänselvyytenä. He varmasti miettisivät, mitä ne sitten tekisivät ajallaan, jos heidän ei tarvitse enää tehdä näitä rasittavia työtehtäviä, mitkä olivat silloin välttämättömiä elämän ylläpitämiseen. Nykyään melkeinpä kaikissa kehittyneimmissä maissa työtehtävät, jotka olivat tuolloin elintärkeitä, eivät ole enää tarpeellisia ja siitä kiitos nykyiselle teknologialle ja tästä pääsemmekin nykyaikaan.

   Nykyajan ihmiset käyvät kouluja, jotta he saavat ”kaupaksikäyviä” kykyjä, joiden avulla he pääsevät tienaamaan elantonsa työelämään. Suuri osa väestöstähän nykyisin tekee työtä vain saadakseen täytettyä elämän perusedellytykset, jotka ovat lämmin asunto, ruoka, sähkö ja vaatteet ja näin saaden siedettävän elämän. Vasta hiljattain on haastettu usko, että ihmisen pitää tehdä työtä elääkseen. Tällainen työskentely voi jo lähitulevaisuudessa olla tarpeetonta, sillä nykyajan teknologialla ja automaatiolla voitaisiin jo tuottaa suurimman osan väestön tarpeista. Tuloksena valtaosa nykyisistä töistä menettäisi merkityksensä ja näin vapauttaisi ihmisen merkityksettömästä työstä. Kuten entisajan ihmisille, monelle työssä oleminen on itsestään selvyys ja välttämättömyys, eivätkä välttämättä sitten tiedä, mitä sitten tekisivät ilman nykyisiä töitä. Ideana olisi, että vapautettaisiin ihminen itseään toistavista ja tylsistä työtehtävistä, mitkä pidättelevät meidän älyllistä kasvua. Monelle työ on pelkkää pakkopullaa ja työpäivään jälkeen ei ole edes energiaa tehdä mitään muuta kuin vain katsella televisiota, pelata pelejä tai mennä baariin vetää pää täyteen. Kun ihminen vapautettaisiin tästä turhasta taakasta, missä ihmisen pitää tehdä työtä elantonsa eteen, olisi hän kykenevä saavuttamaan täyden potentiaalinsa ja olemaan viimein vapaa tutkimaan ja toteuttamaan itseään.

   Tosin jo vakiintuneessa yhteiskunnassa kaikkein vaikein ajanjakso ihmiselle olisi siirtymävaihe toisenlaiseen järjestelmään, jos ihmiset eivät ole tähän valmistautuneet tunnetasolla tai älyllisesti sopeutumalla muutokseen. Ihmiset eivät tietenkään voi vain pyyhkiä kaikkia uskomuksiaan, opittuja asioitaan ja tapojaan, mitä he ovat oppineet elämässään, jotka ovat isoja tekijöitä, mistä ihmisen omakuvakin on muodostunut. Äkilliset muutokset yhteiskunnassa ja arvoissa ilman aikaa valmistautumiseen, moni ihminen varmasti menettäisi osittain jo syntyneen minäkuvansa ja ehkäpä kokonaan myös tarkoituksensa ja todennäköisemmin silloin, jos ihminen on vuosia kouluttautunut tiettyyn työhön tai tehnyt sitä vuosia. Varmasti esim. insinöörien, teknikoiden, lääkärien, tiedemiesten, opettajien, arkkitehtien, näyttelijöiden roolit tulisivat muuttumaan ja ehkäpä radikaalistikin.

   Muutenkin suurin osa nykyisistä töistä olisi merkityksettömiä ja kokonaan häviäviä, jos ei tavoiteltaisi rahaa, ei kilpailtaisi keskenään ja yhteiskunnan toimivuus ei olisi riippuvainen nykyisenlaisesta talousjärjestelmästä, mikä juurikin pakottaa valtaosan väestöstä olemaan töissä. Ihan kuin kaikki valtiotkin ovat pelkkiä pelinappuloita yksityisten pankkien keksimässä ”Monopoly”-pelissä ja sekin on vain peli, missä kaikki pelinappulat rahoineen palautuu lopulta takaisin laatikkoon. Kilpailemme tässä kaikki toisiamme vastaan ja jokainenhan ymmärtää, että vain harva voittaa ja siksi on älytöntä, että tämä meidän maailma pyörii juurikin tällaisella kilpailumentaliteetilla. Tässä meidän ei kuitenkaan tarvitse olla mukana, sillä me voisimme lopettaa pelin pelaamisen ihan milloin me haluamme. Ihmisten kuitenkin pitää ensiksi herätä ja huomata, että nykyinen maailma ei enää aja meidän omaa etua pidemmällä aikavälillä.

   Tällä hetkellä Suomella eikä liioin muillakaan ole suunnitelmia tai ole edes lähtenyt tarkemmin tutkimaan sitä, millaiset vaikutukset kohdistuvat yhteiskuntaan tällaisella yrityksien harjoittamalla luontaisella koneellistamisella, millä syrjäytetään ihmisen tarve työstä tuoton maksimoimiseksi. Tämän johdosta työttömyyden lisääntymnien tulee tulevaisuudessa kasvavin määrin lisääntymään teknologian kehittyessä. Tällaista nykyinen yhteiskuntamalli ei olla tehty kestämään ja poliitikoilla ei ole mitään ratkaisuja tähän, paitsi monitulkinnaisia ja tyhjiä puheita ja tekoja. Puhutaan työpaikkojen luomisesta ja niiden tarpeesta, mutta vieläkään ei pureuduta syvimpiin ongelmiin tai osata edes ajatella ”laatikon” ulkopuolelle, vaan edelleen paikkaillaan laastareilla ampumahaavoja. Nykyään kyllä osataan siirrellä vain rahoja tarpeellisuuteen perustuen, tehdä leikkauksia ja laatia lakeja, mutta siihen se aikalailla jääkin.

   Yhteiskunnallisia ongelmia ei pitäisi ratkoa mielipiteiden tai edes enemmistön päätösten mukaan, vaan tieteeseen ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuen. Onko meillä oikeasti mahdollisuutta vaikuttaa, muuten kuin kerran neljässä vuodessa äänestämällä? Miksi emme vaikka poliitikkojen sijasta äänestäisi ideoita netin kautta ja olisi vain valtion virkamiehiä vastuussa toteuttamaan näitä?  Miksi emem siis vaikka lähtisi asteittain purkamaan  tätä vanhentunutta poliittista järjestelmää, missä yksityiset yritykset pystyvät suuresti vaikuttamaan äänestystulokseen? Muutenkin tämä malli vain hidastaa ja estää yhteiskunnan todellista kehittymistä. Voisikohan tästäkin ajan kanssa tehdä edes kansanäänestystä? Olisiko muuten kansalla edes mahdollisuutta vaatia kaduilla mitään tällaista ilman, että poliisin mellakkajoukot olisivat kansaa vastassa? Kuinkakohan pitkälle kurjuuden pitää jatkua Suomessakin ennen kuin itse olemme kaduilla vaatimassa muutoksia?

Ajatustapojen muuttuminen

   Se on välttämätöntä, jos haluamme luoda itsellemme ja jälkeläisillemme valoisan tulevaisuuden. Tästä itsekkyyttä ja ahneutta ruokkivasta ympäristöstä on kyllä vaikea kivuta pois ja siksi pitäisikin tänä päivänä jo ryhtyä luomaan ympäristöä, mikä rohkaisisi meitä antamaan ja jakamaan, palkitsevan ja tukevan tätä antamista. Ympäristöstämme täytyisi lähtemään muokkaamaan sellaista, että meitä opetettaisiin kunnioittamaan toisiamme. Näyttää, että yhteistyöllä voimme saavuttaa paljon enemmän, mitä ikinä voimme kaikki hajallaan kilpaillen toisiamme vastaan. Meidän arvomaailmamme täytyy myös ymmärtää, että loogisesti järkeilyllä, emme voi pysyä hyvinvointivaltiona tai edes yhteiskuntana selviytyä pidemmän päälle, jos emme luovu tästä kilpailemisen ajattelutavasta ja maailman luonnonvaroja kuluttavasta toiminnasta. Näitä asioita pitäisi jo kouluissa opettaa, eikä vain kouluttaa ihmistä työelämään tiettyihin töihin. Onneksi on kuitenkin internet ja kirjastot, mistä jokainen voi itse halutessaan kaivaa ja tutkia asioita.

   Jos ympäristöstä muokkautuisi tämänlaiseen suuntaan ja muutenkin oppisimme ajattelemaan yhteistä hyvää, olisimme valmiimpia selviytymään meihin kohdistuvista kriiseistä ja muutenkin avoimempia vaihtoehtoisille järjestelmille, joissa tosissaan olisi etusijalla ihmisen hyvinvointi ja luonto, kun nykyisin tärkein arvo on rahan ja voiton tavoittelu ja tämänhän rinnalla kaikki on toissijaista.

Kohti tulevaisuutta

   Menneisyyden ja nykyajan konfliktit ihmisten kesken ovat aikalailla vastakkaisista arvoista johtuvia. Jos me vielä näemme järkevämpää tulevaisuutta, niin kaikki konfliktit tulevat olemaan ihmisten yhteisiä ongelmia ja haasteita. Eli kyseessä olisi oppiva ja kehittyvä yhteiskunta, missä ei olisi valtioiden välisiä sotia, vaan näkisimme olevamme kaikki samaa kansaa täällä yksinäisellä sinivihreällä marmorikuulalla. Ymmärrettäisiin, että hyvinvointimme ja kokonaisuudessaan ihmisyys on täysin riippuvainen luonnon eheydestä.

   Haasteina olisi päästä niukkuudesta ja tähdätä yltäkylläisyyteen, elvyttää turmeltuneet vesistöt ja luonto muutenkin, luoda kaukonäköistä teknologiaa, kasvattaa maatalouden tuottavuutta, jakaa teknologiaa ja rakentaa parempia kommunikaatioverkostoja maiden välille sekä muutenkin tähdättäisiin jokaisen kannalta merkityksellisempään elämään toisin kuin valtaväestön elämä nykyisin. Voitaisiin olla ylpeitä siitä, millaiseen tilaan jätämme maan jälkipolville, kun itse tästä maailmasta poistumme.  

 

   Se on täysin meidän käsissä, miltä meidän tulevaisuus näyttää.

"Jouluisia" ajatuksia

 Noniin, nyt on jouluruokia syöty, lahjoja saatu ja muutenkin joulutunnelmissa. Jouluinen kulutusjuhla sai minut innostumaan tänne kirjoittamaan taas pitkästä aikaa. Jos haluat vielä pysyä joulutunnelmissa, niin kannattaa lopettaa lukeminen tähän :D 

Eli tässä vähän yön tuomaa ajatustulvaa :P

 

   Jos nyt mietitään, että vaikka kaikkivaltias Jumala tai mikä tahansa ulkopuolinen taho tarkastelisi meidän ihmisten elämää täällä planeetalla, niin voisikohan se olla ylpeä saavutuksistamme, rakastaa meitä tai edes tykätä nykyisestä ihmisestä? Itse ainakin kauhistelen sitä, mitä ihminen on tehnyt tälle planeetalle ja edelleen jatkaa sen rappioittamista tiedostamatta.

 

   Voisi tämä ulkopuolinen taho kauhistella, miten lyhytnäköisiä olemmekaan. Meidän koko talousjärjestelmä perustuukin jatkuvaan kasvuun ja ikuiseen kulutukseen ja mitenköhän se voi olla mahdollista rajallisella maapallolla ja ennen kaikkea maailmassa, missä on rajalliset resurssit?  Ei tietysti mitenkään! Toisin sanoen kusemme omiin muroihimme ja emme sitä edes itse tajua. On se kyllä vähän vaikea nähdä maailman resurssit rajallisiksi, koska tämä planeetta vaan tuntuu niin loputtomalta. 

 

   Meitä jokaista(ihmisiä,yrityksiä, valtioita) ajaa voiton tavoittelu ja voitolla tarkoitan rahaa, mikä on täysin ihmisen keksimä luomus. Tämä käyttäytyminen on kuitenkin nykyisessä maailmassa vain selviytymistä ja nyt tähän selviytymisen oravanpyörään olemme kuitenkin juuttuneet. Voimme toki juosta siinä loppuun asti, kunnes kuukahdamme tai ottaa riski ja hyppää kyydistä pois.

 

   Nykyisin noin miljardi ihmistä näkee nälkää yhtäjaksoisesti ja miljoonia ihmisiä kuolee päivittäin nälkään sekä kaikenlaisiin sairauksiin ja tauteihin köyhyyden seurauksena. Toisaalla taas täällä länsimaissa elellään kuin herrat yltäkylläisessä elämässä ja aikalailla näiden köyhien maiden kustannuksella. Ruokaa riittäisi erittäin hyvin jo nykyisellään jokaiselle ihmiselle maanpäällä, jos se vain jaettaisiin tasan. 

 

   Täällähän mekin Suomessa olemme toistaiseksi tyytyväisinä elämäämme, ostetaan turhanpäiväisi lahjoja, tuhlataan ja kulutetaan, koska vain voidaan ja halutaan. Emme edes ajattele niitä toisia, joilla on asiat huonommin. Tosin kyllähän se ajatus karkaa toisinaan olemassa olevaan kurjuuteen ajoittain esim. median vaikutuksesta. Nämä asiat eivät kuitenkaan kosketa meidän jokapäiväistä elämää, joten kurjat asiat helposti vain sivuutetaan. Kuvittelemme, että olemme sivistyneitä ja oppineita, mutta emme todellisuudessa näe nokkaamme pidemmälle.

 

    Jos multa kysytään, niin emme kyllä ole hirveän pitkälle apinasta kehittyneet, kun emme pysty edes ymmärtämään ympäristömme kantavuutta. Kun tarkemmin miettii ihmisen toimintaa, niin ei se paljoakaan eroa syöpäsolujen toiminnasta. Eihän ne syöpäsolutkaan sitä tiedosta, että levittyään isännässä tarpeeksi pitkälle, isäntä voi kuolla, jolloin myös syöpä menettää elämisen mahdollisuuden. Samalla tavalla me ihmiset tällä maapallolla olemme harkitsemattomasti kasvavia "syöpäsoluja". Ihan samoin tavoin me levitään isännässämme, tuhotaan elämää ylläpitävät ekosysteemit ja pelkäänpä, että me jatketaan samalla kaavalla pisteeseen, missä meilläkään ei ole enää paluuta takaisin. Se on vain hyvin vaikea nykyisessä järjestelmässä muuttaa asioita paremmaksi, sillä esimerkiksi ekosysteemien palauttaminen ei ole tuottavaa ja se tekee niistä kannattomattomia. Jos vaikka kodittomien asuttamisesta voisi tienata, ei kaduilla olisi enää kodittomia. Eli mitään todellista hyvää ei voida saada aikaiseksi, ellei se ole rahallisesti tuottavaa.

 

    Maapallo on kokonaisuudessaan itseään korjaava ekosysteemi ja niin se tulee olemaan mahdollisen ihmisen sukupuuton jälkeenkin. Universumissa on satoja miljardeja galakseja, että on sitä elämää kyllä "luotu" muuallekin, joten ei nyt kuitenkaan pidetä meitä ihmisiä mitenkään erityisinä. Jos haluamme jatkaa ihmisen evoluutiota, Jumala ei meitä pelasta, vaan ainoastaan me ihmiset voidaan siihen vaikuttaa. Meillä on mahdollisuus muuttaa nykyistä suuntaa ja sehän vain vaatii käyttäytymisen muuttamista. Nykyinen tie vie hyvin synkkään paikkaan ja se on jokaisen nähtävä, jotta voimme pyrkiä muuttamaan kohtaloamme.

 

Toinen suunta

 

   Ensimmäinen askel parempaan suuntaan olisi päästä tästä nykyisestä voiton tavoittelun-ajatusmallista eroon. Suomelle tämä tarkoittaisi eurosta irtaantumista, pankkien kansallistaminen ja oman rahan palauttaminen. Kun valtio säätelisi kierrossa olevan rahan määrää, voidaan hyvin vapaasti käyttää resursseja yhteiseen hyvään. Rahan olisi hyvä perustua 100% vähimmäisvarantoon ja arvo perustuu esim. jalometalleihin. Tällä tavoin ei olisi olemassa korkoa, mikä on suurin syy inflaatiolle(koska olemassa olevien kasvavien korkojen kattamiseen, pitää luoda aina vaan uutta lainaa/rahaa kiertoon). Kansa toki olisi jossain määrin "palkkaorjia" kuin nykyisinkin, mutta mahdollisuus olisi ajatella tosissaan kansan hyvinvointia ja olisi myös mahdollisuus vapauttaa ihminen turhista töistä. Eli tähdättäisiin siihen, että mahdollisimman vähän ihmisiä pitäisi olla töissä yhteiskunnan pyörittämiseen ja jatkamaan edsitystä siihen suuntaan. Tämä kaikki mahdollistaisi työpäivät lyhenemisen, eläkkeelle pääsemisen aikaisemmin ja esim. kouluissa voitaisiin kouluttaa ihmisiä myös muuhun kuin vain tekemään tiettyä työtä. Tähdättäisiin kouluttamaan tutkijoita ja todellisia ongelmanratkojia, jotka pystyisivät tekemään tulevaisuudestamme helpompaa. Miksi emme lähtisi oikeasti luomaan sivistynyttä yhteiskuntaa?

 

  Voidaan toki pysyä tässä nykyisessä järjestelmässä, mikä pakottaa suurimman osan väestöstä olemaan orjan lailla töissä, jotta vain olemassa olevaan rahajärjestelmään sitoutuneet valtiot pysyisivät pystyssä. Kannattaa tutkia, mihin tämä tie johtaa, niin ehkä myös huomaat, että asioihin on piakkoin puututtava.

 

    Tätä tekstiä kirjoittaessa tuli vain mieleen kuolemansynnit, niin päätinpä googlata nuo. Eli tässä vielä varhaisen kristinuskon paheet; seitsemän kuolemansyntiä:

1. Ylpeys (turhamaisuus)
2. Kateus
3. Viha
4. Laiskuus
5. Ahneus
6. Ylensyönti
7. Himo

  Olen elämäni aikana harrastanut kaikkia noita syntejä ja edelleenkin ajoittaista laiskuutta, mutta muista päässyt eroon ja oikeastaan täysin tiedostamatta. Nyt kun noita piirteitä lukee, heti huomaa, että nuo ei palvele mitenkään itseä/henkistä hyvinvointia) eikä suuremmassa mittakaavassa yhteistä hyvää. Jos maailmassa kukaan ei harrastaisi näitä syntejä, eläisimme jo maanpäällisessä paratiisissa.

  Pelastetaanko itsemme vai annetaanko vain torakoiden perii maa? :)

 

P.S. En jaksa nyt oikolukea, joten saattaa olla paljon virheitä :P

Olemme kulttuurimme vankeja

   Jos haluamme tosissaan tehdä muutoksia, ihmisten tietoisuutta pitää yrittää laajentaa aivan uudenlaiselle tasolle. Tämä ei tule olemaan helppoa, sillä ihmisen on vaikea lähteä muuttamaan jo opittuja ajatustapoja ja arvoja, joita tässä yhteiskunnassa tarvitaan. Synnyimmehän valmiiseen järjestelmään, jossa yhteiset pelisäännöt oli jo valmiina. Sotiihan se myös tervettä järkeä vastaan, että taistelisi valtaapitävää järjestelmää vastaan. Mitä ihminen siitä nyt mitään hyötyisi? Onhan se tietysti oman edun mukaista sopeutua ympäristöön ja niin mahdollisuus myös menestykseen.  Sopeutuminen on selviytymistä ja tajuan kyllä edut, mitä tällaisessa järjestelmässä ihmisellä on mahdollisuus saada. Mitä jos kertoisin, että tälle kaikelle olisi olemassa paljon parempi vaihtoehto? Varmaan olisit hyvin skeptinen ja se on täysin ymmärrettävää.

   Niin kauan kuin valtaosa ihmisistä näkee nykyisen järjestelmän ylläpitämisen olevan heidän oman edun mukaista, asiat eivät muutu. Vasta sitten kun ihminen näkee, että vanhassa pysyminen ei aja enää hänen omaa etuaan, on hän avoin uudenlaisille malleille ja tämä näyttäisi vaativan vähintään globaalin rahakriisin.

The Venus Project

    Esimerkiksi itse uskon resurssipohjaisen talousjärjestelmän toimivuuteen. Tällaisen ilman rahaa toimivan, omavaraisen ja luonnonkantokykyyn perustuvan järjestelmän on kehittänyt Jacque Fresco. Raha tulisi olemaan merkityksetöntä, koska kaikki olisi ilmaista ja yhteistä. Asunto, ruoka, koulutus, harrastukset, vaatetus, ylellisyydet olisivat kaikkien ihmisten tavoiteltavissa.  Eli jokaisen ihmisen elämä tehtäisiin yltäkylläiseksi ja mahdollisimman helpoksi teknologian hyödyntäen. Ihmisen elämä olisi niin yltäkylläistä, että ei edes olisi mitään hyötyä varastaa.

   Varmasti kuulostaa utopiselta, jos et ole tällaiseen järjestelmään entuudestaan kunnolla tutustunut.  Utopia –käsite on kuitenkin viimeisin yhteiskuntamalli, jota parempaa ei voisi olla. Tämä ei ole sellainen vaan paljon parempi vaihtoehto nykyiseen verrattuna. Fresco on suunnitellut jo täysin omavaraisia kaupunki-malleja ja niitä jo nykyisellä tietämyksellä pystyttäisiin rakentamaan. Meillä on tietotaito, teknologia, ihmiset, resurssit, mutta tahto vielä puuttuu.

   Eihän resurssipohjaiseen talousjärjestelmään siirtyminen ole mahdollista ennen kuin ihminen menettää uskonsa rahaan. Myös pitää olla tietoa nykyisen järjestelmän vioista ja ymmärrystä uusista malleista, jotta edes voisimme miettiä erilaisia mahdollisuuksia. Lyhyesti sanoen tähän järjestelmään siirryttäisiin, jos ihminen näkisi tämän olevan hänelle oman edun mukaista.

    Tällainen ajattelu on kuitenkin  hyvin vierasta monelle, sillä moni ei voisi kuvitella elämää ilman rahaa. Uskonkin jonkinlaisen ”välivaiheen” olevan tarpeellista, missä olisi olemassa raha, mutta rahan säännöt olisivat rakennettu aivan uudelta pohjalta. Esimerkiksi kaikki perustuisi 100% vähimmäisvarantoon(nykyisin 0-2%), ei olisi korkoja ja rahan liikkeellelasku olisi täysin valtion hallinnassa yksityisten pankkien sijasta.  

Meidän maailmamme

   Nyt vähän kerron millaisessa maailmassa elämme, jotta kokonaiskuva hahmottuisi paremmin. Eli olen aikaisemmin kirjoitellut, että koko rahajärjestelmä on ottanut melkeinpä uskonnollisen aseman keskuudessamme ja mieli ei ole siitä muuttunut. .

   Jos uskot johonkin, voisinko edes kyseenalaistaa uskontoasi ilman, että puolustelisit sitä, suuttuisit, tuntisit olosi hyvin epämukavaksi tai suoltaisit kaiken toisesta korvasta ulos? Ihmisen onkin hyvin vaikea hyväksyä uutta tietoa, jos se sotii hänen uskomuksiaan ja jo opittua ymmärrystä vastaan ja tästä pääsemmekin yhteen uskomukseen, rahajärjestelmään toimivuuteen. 

   Rahajärjestelmän toimivuus perustuu ennen kaikkea uskoon ja luottamukseen. Jos ihmiset eivät luottaisi rahan ostovoimaan, ei rahajärjestelmä yksinkertaisesti pyörisi. Tässä linkki ”http://jarirobson.blogspot.fi/2012_06_01_archive.html ” aikaisempaan kirjoitukseeni, missä kirjoitin tarkemmin miten raha luodaan, kuka luo, mitä raha on, mihin rahan arvo perustuu, korot, inflaatio yms.  Jos et ole jo entuudestaan tähän perehtynyt, käy ihmeessä lukaisemassa.

   Rahajärjestelmämme hyväksikäyttää ihmistä, väärinkäyttää resursseja sekä tuottaa tolkuttomasti jätettä syklisen kulutuksen seurauksena.  Hyvin oleellinen tekijä on toimivuuden kannalta se, että raha kiertää taskusta toiseen ja sehän kiertää, koska ihmisen rooli työntekijän lisäksi on olla kuluttaja. Jos ihmiset eivät kuluttaisi, järjestelmä kaatuisi alta aikayksikön. Tämän takia kaiken on toimittava syklisessä muodossa; raha menee työnantajalta työntekijälle ja työntekijä kuluttajan muodossa palauttaa rahan takaisin työnantajalle. Kaikissa vaiheissa osa valuu myös valtion kirstuun, jolla se sitten pyrkii ylläpitämään hyvinvointia maassa ja niin pitää kansa tyydyttyneenä.

   Jotta tämä syklinen kulutus on mahdollista, tuotteet eivät saa olla pitkäikäisiä ja suurin osa luodaankin vain kestämään tietyn aikaa, kunnes on taas ostettava uusi. Tällainen ajatustapa tulee kuluttamaan ennemmin tai myöhemmin kaikki maailman resurssit ja kasaantuvin määrin luo lisää saastetta maanpäällä.  Usein uuden tuotteen ostaminen onkin kannattavampaa kuin vanhan korjaaminen. Näin yritykset yrittävät luoda ihmiselle/kuluttajalle aina tarpeen ostaa niiden tuotteensa ja tämä näkyy mainostamisella ihan kaikkialla. Eihän kukaan edes mainostaisi, jos se ei olisi tehokasta. Se laittaakin miettimään, miten helposti meidän mieltä voidaan ohjata ilman, että me itse edes sitä tajuamme.

   Tällaisen kulutuskulttuurin ylläpitäminen on pakollista, jotta voisimme edes ylläpitää peruspalveluitamme. Ei riittäisi, että ihmiset kuluttaisivat tarpeellisuuteen perustuen, sillä hyvinvointivaltiomme olisi muuten kriisissä, kun kaikki verotulot jäisivät muuten murto-osaan. Samallahan työnantajat joutuisivat vähentämään henkilöstöä, koska ei olisi kysyntää heidän tuotteille ja jos ihmiset menettäisivät työpaikkansa, laskisi heidän kulutusvoimansa ja näin laskisi samalla entuudestaan valtion verotulot.

  Toimivuuteen liittyen oleellista on, että mahdollisimman suuri osa ihmisistä tekee työtä ja kuluttaa.  Valtiokin tarvitsee tämän ikuisen työväenluokan, jotta pysyy valtion rattaat pyörimässä, koska se on täysin riippuvainen kaikista saamistaan verotuloistaan. Mitä suurempi osa ihmisistä olisi työttömänä, sitä enemmän se tietysti heikentää peruspalveluitamme, kun valtion saatavat vähenevät ja niin enemmän rahaa menisi työttömille. Koulutusjärjestelmämmekin tarkoitus on vain kouluttaa ihmisistä työntekijöitä osaksi tätä ratasta, jotta koko ruosteinen kone toimisi. Voitko siis tosissaan uskoa tällaisen kiikkuvan järjestelmän toimivan ikuisesti?

Rikas & vähävarainen

   Pohjimmiltaan olemme yhtä vapaita kuin meillä on rahaa taskussa; rikkaina voimme tehdä oikeastaan mitä tahansa, kun vähävaraisina joudumme tekemään ikämme erilaisia paskahommia, jotta pystymme ylläpitämään siedettävän elämänlaadun. Jos olet hyvin rikas, olet sitä hyvin todennäköisesti myös tulevaisuudessa. Jos olet vähävarainen, todennäköisesti pysyt myös sellaisena. Toki voihan sitä vähän omaa asemaa parantaa, mutta pohjimmiltaan tämä väite pätee. 

   Jos esimerkiksi omistat 2 000 000€ ja talletat sen pankkiin, missä vuotuinen korko olisi 1%, tienaat vuodessa 20 000€ tekemättä mitään. Tämäkin on enemmän, mitä suurelle osalle työtätekevälle ihmiselle jää käteen vuosittain.  Mitä rikkaampi vielä olet, sitä enemmän tienaat tekemättä mitään. Eli käytännössä rikkaimmilla on rajaton vapaus tehdä haluamaansa.

   Tavallinen kansalainen normaalisti ottaa pankista lainaa ostaakseen vaikka oman kodin. Lainaehtoihin kuuluu tietysti pankille maksettava korko, jota lainaaja maksaa pankille vuosikymmeniä. Tämä on pankille sekä valtiolle kannattava kansalainen, sillä se sitouttaa ihmisen olemaan tuottelias kansalainen(velkaorja) olemalla töissä koko sen velassa olon ajan. Osa tästä korosta menee suoraan näille rikkaille, jotka pitävät rahojaan kyseisen pankin tilillä. Eli tämä järjestelmä on luotu tekemään luokkaeroja ja entisestään kasvattamaan kuilua rikkaiden ja köyhien välillä. Pankit ne haluavat pitää rikkaiden talletukset tileillään, jotta he voisivat käyttää näitä varoja pohjana uusille lainoille muille ihmisille.

  Vähävaraisempi ihminen saa osakseen paljon enemmän paineita. Eli pelkästään oman selviytymisensä vuoksi tämän ihmisen on pakko olla yhteiskunnan palvelija. Kun on pakko olla töissä, on se toiselta nimeltä orjuus.   Loppupeleissä me olemassaolollamme rikastutamme yrityksien omistajia sekä sijoittajia ja keskenämme taistelemme murusista. Voitko siis tosissasi sanoa olevasi vapaa?

Koneellistaminen/Teknologia

    Koneellistaminen ja teknologian hyväksi käyttäminen on ainoa keino tehdä ihmisestä tosissaan vapaa. 

   Koneellistaminen ja yrityksien karkaaminen ulkomaille on tässä järjestelmässä tietyssä määrin hyväksi, mutta enenevässä määrin ei. Eli näillä keinoin on mahdollista tehdä tuotteesta mahdollisimman halpa kuluttajalle. Tässä yhteiskunnassa koneellistumisella on kuitenkin kääntöpuolensa. Kun yritykset koneellistaa ja näin syrjäyttää ihmisen tarpeen kyseisestä työstä, ihminen jää työttömäksi ja niin hänen kulutusvoima laskee.  Eli loppupeleissä on tuote vaikka kuinka halpa koneellistamisen ansioista, ei ihmisellä olisi varaa sitä ostaa, koska ei ole työtä, jolla ylipäätänsä saisi sen kulutusvoiman. Eli järjestelmä ei voi toimia ilman kuluttajia ja loppupeleissä ei voi olla kuluttaja, jos ei ole työpaikkaa. Näenkin yrityksien luonnollisen koneellistumisen olevan kiihdyttäjänä koko järjestelmämme kaatumiselle.

   Tätä koneellistumista ei kuitenkaan pitäisi nähdä vihollisena vaan erittäin hyvänä asiana ja mahdollisuutena. Pitää nähdä sen tarjoamat hyödyt ja käytettävä niitä. Ei ole mitään järkeä palata takaisin menneisyyteen vaan katsoa tulevaisuuteen. Koneellistuminen ja teknologia ovat edistäneet helpottaneet meidän kaikkien elämää erittäin paljon, joten olisi ajattelematonta olla käyttämättä näitä meidän jokaisen hyväksi. Koneellistumista ja teknologiaa oikein hyödyntäen elämämme voisivat olla niin vapaita kuin voisimme edes kuvitellakaan.

  Olisikin loogista ajatella, että yhteiskunta yrittäisi mennä siihen suuntaan, että koneellistettaisiin kaikki mahdollinen ja koneethan tunnetusti tekee työnsä ilman palkkaa, yötä päivää, tarkemmin, nopeammin sekä ilman inhimillisiä virheitä. Eli vähennettäisiin ihmisen työtaakkaa ja tehtäisiin ihmisestä vapaampia toteuttamaan itseään tavalla, joka ei perustu rahan tavoitteluun ja siitä saatavaan hyötyyn. Ihminen tekisi musiikkia, elokuvia, taidetta, opettaisi, keksisi, rakentaisi vain siksi, koska hän itse pitää siitä ja haluaa tuoda oman osansa yhteiskunnan hyväksi. Eli ihmisellä olisi vapaus panostaa yhteiskuntaan haluamallansa tavalla.

    On hölmöä ajatella, että ihminen tästä vaan laiskistuisi ja olisi tekemättä mitään. Jos tällaiseen järjestelmään päästäisiin, tietysti monien oppilaitoksien koulutusohjelmat menisivät uusiksi. Ihmisiä tulisikin opettaa kaikissa kouluasteissa kriittistä ajattelua, yhteiskunnan eri järjestelmien toimintaperiaatteita jne. Eli opetettaisiin ihminen oikeasti ajattelemaan ja tietoiseksi ympäristöstä, jotta hänellä olisi eväät tulevaisuudessa nähdä epäkohdat ja puuttua niihin sekä ideoida, suunnitella ja rakentaa yhteiskuntaa hyödyttäviä asioita.

   Globaalisesti ajatellen koko maapallon väestön edun kannalta on pakko laittaa luonnon kantokyky etusijalle, jos haluamme ihmiskuntana selviytyä, sillä mikään vähempi ei tule riittämään. Jos ihminen ei edes tiedosta ympärillä olevia vikoja, ei hän pysty ylipäätänsä niitä korjaa ja tämä on syy, miksi jatkan näistä kirjoittamista.  Haluan kylvää ihmisten päähän tämän tiedonsiemenen, jota hän voi itse halutessaan antaa itää.

  Tässä alhaalla vielä linkkejä tuohon Venus Projektiin ja Jacque Frescon ajatuksia . Suosittelen, että käytte ainakin tutustumassa.

Venus Projektin kotisivu:

http://www.thevenusproject.com/

Venus projektista:

http://www.youtube.com/watch?v=5zn8MRKOskw

http://www.youtube.com/watch?v=oKPJvUJZ36I

Eli opetettaisiin ihminen oikeasti ajattelemaan ja tietoiseksi, jotta hänellä olisi eväät tulevaisuudessa nähdä epäkohdat ja  puuttua niihin sekä ideoida, suunnitella ja rakentaa yhteiskuntaa hyödyttäviä asioita.

Onko vääriä kuntavaaliteemoja?

   "Soini: Eurokriisistä tulee kuntavaaliteema":
http://www.hs.fi/politiikka/Soini+Eurokriisist%C3%A4+tulee+kuntavaaliteema/a1305594072281


  On se vaan niin hyvä, että näistä puhutaan. Onhan se tosi, että kuntatasolla ei voi juuri ollenkaan vaikuttamaan tähän eurokriisiin. Oikeastaan joudutaan vain toimimaan tämän kriisin ja tukipakettien aiheuttamien seurauksien mukaan ja nämä seuraukset näkyvät myös leikkauksina meidän kunnallisissa peruspalveluissa ja tulevat vielä paremmin näkymään lähitulevaisuudessa.

  Tuon uutisen kommenteissa monet ovat sitä mieltä, että eurokriisi ei ole hyvä kunnallisvaaliteema. Minusta tämä on kyllä varsin hyvä. Monet hakevatkin kunnallisvaalien kautta valtuutetuksi, minkä ne näkee olevan ponnahduslauta eduskuntaan, missä sitten on jo mahdollisuus muuttaa asioita.

  Kaikkien päätarkoitus ei suinkaan ole pyrkiä voittamaan vaaleja, vaan halu tuoda omia ajatuksia esille muille purtavaksi ja tässä kuntavaalit on yksi hyvä tapa tuoda nämä mietteet näkyville mahdollisimman monelle. Eihän niitä vääriä teemoja ole.

  Oma pääpainoni on siinä, että pyrin kertomaan rahajärjestelmästämme, sen vioista ja todennäköisistä seurauksista, jos tässä nykyisessä ajatusmallissa pysytään. Kun tarkoitus on tehdä voittoa, kaikki muu on toissijaista ja tässä jää jalkoihin kaiken muun kanssa ympäristö sekä peruspalvelut.

  Olen realisti ja en edes haluaisi maalailla saati ennustella mitään uhkakuvia, mutta koko rahajärjestelmä on pohjimmiltaan vain yksi iso pyramidihuijaus, mikä on näillä näkymin kaatuu ihan lähivuosina, joten koen tästä puhumisen olevan hyvinkin tärkeää. Jokainen voi tätäkin asiaa aina itse tarkemmin tutkia ja muodostamaan omat näkemyksensä. Kuitenkin uskon vakaasti monen päätyvän samanlaisiin mietteisiin. Tulen kirjoittamaan näistä vielä paljon ja täältä voi tulla aina mietteitäni lukemaan. Tietämättömyys on toki siunaus.

  Jokainen saa itse valita oman "sinisen" tai "punaisen" pillerinsä ;)

   Matrixin pillerikohtaus:
http://www.youtube.com/watch?v=xFhn_GUAhGU

"Morpheus tarjoaa Neolle valittavaksi sinisen tai punaisen pillerin; sininen pilleri on tietämättömyys ja punainen on tietoisuus/todellisuus." 

Rinnakkainen raha eurolle

   Samanlaista keskustelua pitäisi käydä Suomen eduskunnassakin, kuten tuossa alhaalla olevassa youtube-videossa, missä Ron Paulin johdolla USA:n kongressi pohtii rinnakkaista/toissijaista rahaa dollarille.. Eli voisi miettiä myös rinnakkaista rahaa(markka) myös eurolle, jonka arvo perustuisi johonkin fyysiseen esim. arvometalleihin eikä vain uskoon ja luottamukseen kuten meidän euro. Tietysti tällaisesta puhuminen ja suunnittelu toiseen rahan siirtymisestä entuudestaan heikentäisi euroa, saataisiin kylmää tekstiä muilta EU:n mailta ja synnyttäisi monenmoista muuta ongelmaa. Yksinkertaisesti ajatellen ainakin meillä olisi sitten raha mitä käyttää, kun/jos euro totaalisesti menettää arvonsa luottamuksen puutteesta.

   Toki jokainen voi uskoa mihin tahansa kuten yhteisvastuuseen ja euron pinnalla pysymiseen. Kuitenkaan ei kannata nyt ihan sokeasti kaikkeen luottaa ja pitää siitä uskosta loppuun asti kiinni, kävi miten kävi. Onkin vain järkevää, että mietittäisiin eri vaihtoehtoja perusteellisesti. Kun nyt olemme tämän kokoluokan rahakriisissä, minusta kaikki vaihtoehdot pitäisi ottaa pöydälle...