Taistelu, mitä ei voi voittaa

Ainainen kilpailu

   Yhteiskuntamme laittaa ihmisen kilpailemaan jo kouluikäisestä lähtien. Annetaan kouluarvosanoja ja numeroiden keskiarvon perusteella parhaimmat pääsevät haluamaansa ylempään kouluun. Eli hyvin nuoresta lähtien alamme kilpailemaan toistemme kanssa. 

   Koulun jälkeen kilpaillaan sitten työpaikoista ja se jatkuu myös hyvin monen työyhteisön sisällä. Koko elämän kestänyt kilpailu on laittanut meidät aina vertailemaan itseämme toisiin ihmisiin. Voittajia ja rikkaita ihannoidaan, joiksi selviytyvät vain harvat ja niin ”häviäjät” heitä  kunnioittaa, kumartaa ja ennen kaikkea kadehtii. Jatkuva kilpailu kasvattaa ihmisen olemaan aina parempi kuin toinen ja tämän seurauksena me aina vertailemmekin menestystämme toistemme kanssa; palkkoja, etuuksia, taloja, autoja, tutkintoja, puolisoja jne. 

     Oikeasti toimivan ja tiivin yhteiskunnan kannalta olisikin parasta, että koko kansa puhaltaisi yhteen hiileen ja kilpailu jätettäisiinkin vain hauskanpitoon ja harrastustoimintaan. 

 Ihmisen ahneus on rajaton...

   Yrityksetkin kilpailevat keskenään ja niiden ainoa tavoite on tehdä omistajille voittoa. Eli luonto, hyvinvointi ja kaikki muu on vääjäämättä toissijaista. Tämä näkyy selvästi suuryrityksien toiminnassa, jotka ovat vieneet toimintansa ulkomaille halvemman työvoiman, löyhemmän lainsäädännön ja verotuksen takia. Menestyvä yritys karsii kaiken mahdollisen menoista, jotta tuottaisivat mahdollisimman paljon. 

   Kolmansiin maihin siirtyneet yritykset keräävät kaiken voiton paikallisten kustannuksella, kun paikalliset joutuvat olemaan palkallisina ”orjina”. Ei paikalliset siitä rikastu, vaan yrityksen omistajat/sijoittajat. Paikalliset toki saavat kaiken saasteen. Kapitalistisessa järjestelmässä ihmisen ahneudella ei ole rajoja..

...ei kuitenkaan päde kaikkiin.

   Kuitenkaan suurin osa ihmisistä eivät pyri huipulle vaan tyytyvät hyvin vähään; on katto pään päällä, ruokaa kaapissa, lähimmäisille asiat hyvin, laskut ajantasalla jne. Ihmiset tekevät töitä oikeastaan pakosta, jotta pystyisivät siedettävään elämään. Yhteiskunta pakottaa ihmisen tekemään töitä ja työnteon välttämättömyys tuntuu varmasti kaikista normaalilta. Olemmekin täysin ehdollistettuina tähän järjestelmään, joten asioita ei edes mietitä toiselta kantilta.  

    Nykyisessä järjestelmässä mahdollisimman moni ihminen täytyy olla töissä, jotta järjestelmä ylipäätään pyörisi. Eikö olisikin järkevää, että yhteiskunta pyörisi mahdollisimman vähällä työvoimalla, että pyrittäisiin mahdollisimman pieneen työllisyysprosenttiin? Kapitalismissa tällä ajatuksella ei ole sijaa. Pitääpä palata tuohon myöhemmissä mietteissä.

Yrittävä kunta

   Kuntamme joutuvat myös toimia kuin yritykset voittoa tehden, mikä on täysin terveen järjen vastaista. Nimittäin kunnat ovat hyvin huonoja yrityksiä, sillä ne joutuvat laittamaan rahansa kansan hyväksi. Kapitalismin säännöillä tämä ei ole kannattavaa toimintaa, joten kunnat tulevat ennen pitkää kaatumaan ja kansa tästä kärsii. Sen näkee jo hyvin kuntauudistuksissa ja eri peruspalveluiden leikkauksista. 

Ahneiden maailma

    Kapitalistinen järjestelmä luo omaa etua tavoittelevia ihmisiä.  Jotka ovat tämän ”pelin” parhaiten taitaneet, ovat tuolla huipulla valtaeliittinä. Valtaeliitillä tarkoitan johtoasemissa olevia henkilöitä, joilla resurssiensa tai asemansa puolesta on valta määrittää yhteiskunnallisia asioita. Kun vielä ottaa sen tosiasian esille, että yli 90% maailman varoista on sen 1% valtaeliitin omistuksessa, voi miettiä järjestelmän tasa-arvoisuutta. 

    Tästä ei näyttäisi olevan helppoa  poispääsyä. Kun kapitalistinen järjestelmä näyttäisi jotenkin edes toimivan, se tulee hallitsemaan meitä ja tästä se valtaeliitti tulee pitämään huolen. Sen on täysin varmaa, että valtaeliitti tulee aina vastustamaan muutoksia, mitkä horjuttaisivat heidän asemaansa. He pyrkivät myös edesauttamaan asioiden etenemistä, jotta he pystyisivät paremmin pitämään asemansa.

    Nyt jo näemmekin kapitalistisen järjestelmän äänekkäimpien puoltajien vaativan yhteisvastuuta, välttämättömiä ja pakonomaisia toimia, joita täytyy tehdä välittömästi euron pelastamiseksi. EU:n toimesta valtioita painostetaan tiettyyn vaihtoehtoon ja muutenkin annetaan hyvin vähän aikaa päätöksien tekemiseen. Eli valtioilla ei ole oikeasti toista vaihtoehtoa. Suomikin myi äskettäin sielunsa hyväksymällä perustuslakia rikkovan EVM-sopimuksen ja olen hyvin varma siitä, että tästä tulemme vielä kalliisti maksamaan.

   En edes usko uuden ajattelutavan olevan mahdollista, ennen kuin koko kapitalistinen maailma totaalisesti romahtaa. Se tulee viimeistään silloin, kun tulee ympäristön rajat vastaan. Nimittäin ei ole mahdollista ajaa loputtomiin jatkuvaa talouskasvun ideologiaa rajallisessa maapallossa.

   Normaalissa olotilassa siellä on valta, missä on raha. Kun raha menettää totaalisesti arvonsa, valta on kansalla. Silloin meillä on mahdollisuus tosissaan muuttaa asioita...

  ...ja vielä Edmund Burkea lainaten: ”Paha tarvitsee voittamiseen vain sen, että hyvät ihmiset eivät tee mitään.” 

EU = Itsenäisen Suomen kuolema

Onko tässä enää mitään järkeä?

   Onko Suomen kansan mielipiteellä edes väliä? Näyttää siltä, että asiat ovat jo ennalta päätetty. Jos valtaosa eduskuntaa on tukiaisten puolella, se ei kuitenkaan tarkoita kansalaisten olevan samaa mieltä. Nämä kansanedustajat ajattelevat omaa poliittista uraansa.

    Hallituksen pääpuolueiden tiukka puoluekuri näkyy eduskunnan äänestyksissä ja uskallan ilmaista, että ei todellakaan aja kansan tahtoa. Jos järjestettäisiinkin kansanäänestys Espanjan tukipaketista, voisin väittää valtaosan kansasta olevan tukipaketteja vastaan ja tästäkin huolimatta Katainen ja Urpilainen ajaisivat keinolla tai toisella asiaa eteenpäin.

   Tuoreessa uutisessa meidän oma Urpilainen puhuu malliin, että ”hallitus kannattaa Espanjan tukemista ja se olisi myös Suomen etu”. Millähän lailla on Suomen etu, että suomalainen veronmaksaja joutuu rahoittamaan toisen maan yksityisten pankkien harjoittamaa suorastaan rikollista toimintaa? Eikö hallituksella ole myös vastuu omia kansalaisia kohtaan? Miksi otetaan kansalta pois, kun kaikki se raha voitaisiin käyttämään omalla maaperällä ja sijoittaa vaikka hyvinvointipalveluihin?

   EU:ssa ja yhteisessä rahassa oleminen haurastuttaa peruspilareitamme. Kaikki tämä näkyy jo selvästi hyvinvointipalveluissa ja niiden heikkenevästä laadusta. Hyvinvointipalveluita myös yksityistetään ja kilpailutetaan ja sehän yritys sitä toimintaa pääsee harjoittamaan, mikä halvimmalla pystyisi työstä suoriutumaan. Pahimmassa tapauksessa suomalainen maksaa tästä hengestään ja uuden tutkimuksen mukaankin Suomessa vuodessa kuoleekin 700 -1700 ihmistä hoitovirheeseen, mikä on enemmän kuin liikenteessä.

   Niin kauan kun meillä on yhteinen raha, toimimme vieraiden valtioiden ja eritoten pankkien aiheuttamien ahdinkojen maksumiehinä. Tästä seuraa jatkuvat lakimuutokset ja leikkaukset, jotka kohdistuvat kasvavin määrin negatiivisella tavalla meihin kansalaisiin. Suomi on jo velkaa n. 90 miljardia euroa ja velka se vaan jatkaa kasvuaan ja tätä kasvavaa velkaa Suomi ei pysty takaisin maksamaan. Ajan kanssa olemme hyvin samankaltaisessa tilassa kuni Kreikka EU:n asettamien pakotteiden alla. Näin ei kuitenkaan käy ihan heti, vaan tässä tulee vielä jokunen valtio kaatumaan ennen meitä.

   Suomelle olisikin elintärkeää, että tarpeeksi aikaisin ymmärrettäisiin erota EU:sta ja eurosta.  Valtion myös pitäisi ottaa kokonaan vastuu rahanhallinnasta yksityisten pankkien sijasta.  EU on myös hyvää vauhtia muuttumassa liittovaltioksi, missä todellakaan emme halua olla mukana.

   Jos halutaan pysyä itsenäisenä ja päättää omista asioistamme, tehdään se, mikä on oikein kansan kannalta.

Annetaan pankkien kaatua

   Se on pankin ja valtion vastuu valvoa pankkien luotonantoa sekä puututtava toimintaan ajoissa. Ei saisi tapahtua niin kuin nyt, että Espanjan Bankia-pankilla ei ole tarpeeksi pääomaa sen oman vähimmäisvarantonsa täyttämiseen. 

   Pankit ovat yrityksiä ja niiden on annettava kaatua aivan kuin kaikki muutkin pienemmät kapitalismin uhreiksi joutuneet yritykset. Tukiaisten maksaminen näille pankeille kuvastaa vain sitä, että koko rahajärjestelmä on täys susi. Pitämällä pankit pystyssä, pystytään jatkamaan illuusiota siitä, että rahajärjestelmä toimii. Ihmisethän muuten rupeaisi kansannousuun ja muuttamaan asioita.  

   Kapitalismin edistäminen ei ole ratkaisu, vaikka olemmekin kaikki syntyneet tähän järjestelmään ja pitäneet tätä ainoana oikeana vaihtoehtona.  Nykyisessä kapitalismin maailmassa 50% kaikesta rahasta ja varallisuudesta on 1% rikkaan eliitin omistuksessa ja kuilu vaan jatkaa kasvuaan. Onko se tasa-arvoa?