”Mä joka päivä töitä teen!...”

On maanantaiaamu ja kello pärähtää soimaan. Sitten alkaa aamutoimet ja valmistautuminen töihin. Matkalla mietitään tulevaa päivää ja odotetaan jo taas uutta perjantaita. Tiedetään edessä olevan varmasti taas samanlainen päivä kuin aina ennenkin, mutta siihen on jo tottunut. Onhan se työ aina välillä perseestä, mutta voittaa monet muut hommat, mitä nyt keksiikään ajatella. Pääsee perhettäkin taas hetkeksi karkuun ja hauskoja työtovereita näkemään ja läppää heittää, niin kyllä siinä viihtyy.

Hyvin harva ihminen kuitenkin tekee tosissaan sellaista työtä, mitä rakastaa tehdä. Oikeastaan me vain ajaudutaan erilaisiin ammatteihin elämän myötä. Unelma-ammattikin saattaa muuttua monesti vuosien varrella ja monesti aikuisenakaan emme varmasti tiedä, mitä haluaisimme tulevaisuudessa tehdä. Sitä sitten ihminen päätyy tekemään sellaista työtä, missä viihtyy, mutta tekee sitä oikeastaan pakosta, jotta vaan saa sen jokapäiväisen leivän pöytään.

On niitä unelmiakin; oma talo, leppoisat eläkeajat tulevaisuudessa ja lasten parempi tulevaisuus ja niiden eteen sitten pyritään tekemään kunnolla töitäkin. Vaikka ihminen olisi niin sanotussa unelma-ammatissa, niin tuskinpa hän sitä tulisi pitkään tekemään, jos siitä ei saisi palkkaa/rahallista hyötyä. Eli unelma-ammattikin koostuu hyvin monesta osatekijästä, mutta raha on kaikessa aina se pääasia. Erittäin harva ihminen siis tekisi edes töitä, jos hän ei saisi siitä palkkaa, sillä tänä päivänä työ tarkoittaa rahan saamista ja tällähän me pystytään maksamaan elämisen perusedellytykset sekä tehdä omia asioita, mistä me pidämme.

Kun ihminen on alistunut palvelemaan jotain yritystä, ei hän enää olla itsenäinen, vaan hänen on omaksuttava yrityksen säännöt ja arvot sekä noudatettava niitä. Kun kaikkien yrityksien tarkoitus on tehdä voittoa, on jokaisen työssäkäyvän myös sitouduttava tähän tavoitteeseen ja ylläpitämään tähän johtavaa käyttäytymistä, jos haluaa pitää työpaikkansa ja muutenkin ”menestyä” työelämässä. Ei yrityksenkään toimitusjohtaja voi saada sellaista omatunnon puuskaa ja pyrkiä vastuulliseen toimintaan, mikä ei olisi taloudellisesti kannattavaa, sillä muutenhan hänet vaihdettaisiin yrityksen omistajien toiminnasta johonkin toiseen, joka tekisi sitä voittoa ja tulosta. Ihmisen tarkoitus siis työelämässä on rikastuttaa yritystä ja sen omistajia, jonka palvelukseen ihminen on päätynyt. Eli jo pelkästään ihmisen oman edun vuoksi, on hän ehdollistettu ajamaan yrityksensä parasta.

Eihän yksittäisellä ihmisellä ole hirveästi vaikutusvaltaa tässä ja paras vaihtoehtokin näyttäisi vain olevan sopeutuminen ja muun virran seuraaminen, sillä vastavirtaan uimista ei yleisesti ottaen katsota olevan järkevää. Jos ei myöskään sopeuduta ympäröivään maailmaan, oma elämä tulisi tuolloin olemaan paljon tiukempaa ja köyhempää. Eli jos ei alistu tällaiseen palkkaorjuuteen, on ihminen aikalailla tuomittu elämään köyhyydessä ja vailla mitään suurempaa taloudellista liikkuvuutta.

Yhteiskunta on tehty siis toimimaan siten, että ihminen on pakotettu tavoittelemaan rahaa ja sitä ainoastaan voidaan saada työelämässä. Toki myös valtion tuilla pystyy elämään, mutta senkin mahdollistaa juurikin se, että suurin osa kansasta on töissä tuomassa verorahoja valtion kirstuun. Tarkoituksemme on siis olla töissä, on se työ sitten mitä tahansa.

Teknologinen työttömyys

Työttömyys, mitä ympärillä näemme, on aikalailla seurausta tehokkuuden lisääntymisestä ja teknologian kehittymisestä. Suomessa 1920-luvulla 70% koko työväestä oli töissä maatalouden puolella, kun nykyään siinä on enää noin 4%. Kuitenkin kokoajan joudutaan ”keksimään”/ luomaan uusia työpaikkoja, kun vanhat häviävät alta ja uusia ihmisiä syntyy ja tämähän näkyy hyvinkin kaupan-, palvelualojen nousuna ja nykyäänhän noin 70% työväestä on juurikin palvelu- sekä kaupanalalla töissä. Kuitenkin olemme jo siinä pisteessä, että nämäkin alkavat hävitä teknologian kehittymisen myötä, niin mitä sitten keksitään tilalle?

Toki myös yritykset harrastavat sitä, että ne vievät tuotantonsa ulkomaille, missä ihmiset tekevät sitä murto-osasta siitä rahasta, mitä täällä Suomessa se tehtäisiin ja tämähän myös vähentää niitä työpaikkoja. Muutenkin tämä nykyinen talouden kurimus laittaa yrityksiä vähentämään työntekijöitä ja tehostamaan toimintaansa säilyttääkseen vain kilpailukykynsä ja tämäkin kyllä näkyy työttömyysluvuissa.

Kuitenkin nykyään jatkuvasti koneellistetaan ja automatisoimaan töitä, missä aikaisemmin on tarvittu ihmistyövoimaa. Koneet tunnetusti tekevät työt paljon tehokkaammin, tauoitta, ympärivuorokautisesti, tarkemmin, ilman inhimillisiä virheitä ja palkkaa, joten yrityksille tämä varsinkin on luonteva suunta ja järkevä sellainen, mutta nykyisenlaisessa järjestelmässä on erittäin väärä, koska hyvinvointimme on täysin riippuvainen nykyisen talousjärjestelmämme toimivuudesta, missä valtioi juurikin tarvitsee tehottomuutta; mahdollisimman moni ihminen töihin tienaamaan rahaa vain kuluttaakseen ja näin toisi valtiolle verorahoja, joilla sitten pidetään valtion tarjoamat palvelut pystyssä.

Tämäkin työttömyys ja työttömyyden uhka stressaa hyvin paljon ihmistä, koska tämän ihmisen sekä sen perheen hyvinvointi on täysin riippuvainen siitä, että saa säännöllisesti sen palkan. Monen ihmisen identiteettikin osittain rakentuu hänen tekemänsä työnsä ympärille ja tämän menetettyään ihminen voi kadottaa osan itseään. Ainakin lisää altistumisriskiä monelle negatiiviselle asialle; kuten stressille, masennukselle, ylipainolle, sortumista eri päihteiden käyttöön sekä muihin asioihin, mistä voisikaan saada hetkellistä hyvänolon tunnetta tuntemaansa olotilaansa. Meillä onkin vääristynyt kuva, että ratkaisuna näemme tarvitsevamme yhteiskuntaan lisää työpaikkoja, jotta ei jäätäisi ainakaan työttömäksi. Muutenkin yleistäen syytetään ulkomaalaisia työpaikkojen viemisestä. Tämän vuoksi me haluamme päättäjiltämme kuulla, että he lupaavat luoda lisää työpaikkoja, koska näemme sen olevan tie yksilölliseen hyvinvointiin. Ehkä on vielä vaikea nähdä, mutta tämä ”työssä oleminen palkkaa vastaan” on kuitenkin jo hyvin vanhentunut malli hyvinvointiin, sillä tämä on erittäin lamauttava järjestelmä, jonka tarkoitus on vain ylläpitävää vallitsevaa järjestelmää. Tämä siis estää meitä kehittymästä ihmisinä sekä kokonaisuutena yhteiskuntana.

Yritettäisiinkö oppia muutenkin kuin aina vaan kantapään kautta?

Suomen päättäjissäkään ei näytetä keksivän mitään muuta keinoa työpaikkojen lisäämiseen kuin verovähennyksillä rohkaistaan yritykset työllistämään enemmän, mikä on älytöntä, sillä yritys viime kädessä palkkaisi ihmisiä. Kaikki yrityksien saamat verovähennykset näkyvät aikalailla vain voittoina niiden omistajien tileillä. Yrityksillekin on myös vain luontevaa toimintansa tehostamiseksi poistaa ihmisen tarve työstä. Verojärjestelyillä kositaan myös suuryrityksiä tulemaan Suomeen suorastaan varastamaan luonnonresurssit ja siinä sivussa tuomaan ehkäpä tuhansiakin työpaikkoja lisää, mutta mitä sitten tehdään, kun ei ole enää resursseja, mitä hyödyntää? Olisi järkevää katsoa toimintaa paljon pidemmälle kuin vain nähdä nykyhetki tai seuraava vuosi. Pitäisikin kokoajan tieteellisesti tutkia tulevaisuuden näkymiä mahdollistaakseen sen, että näemme kaikki mahdolliset ongelmat ajoissa.  

Siellä uskoisin meidän näkevän, että emme hyvinvointimme vuoksi halua olla missään tekemisissä nykyisenlaisessa järjestelmässä tai näe tarvetta uusille työpaikoille, vaan nähtäisiin omaksi eduksemme siirtyminen sellaiseen talousjärjestelmään, joka tukee juurikin sitä suuntaan, mihin maailma näyttäisi nyt jo menevän. Eli luotaisiin talousmalli, mikä tähtäisi aina vaan pienempään työllisyysprosenttiin ja automatisoinnilla pyrittäisiin vapauttamaan ihminen tekemästä turhia töitä, joita nykyään teemme vain elääksemme ja jotka ovat vain nykyään olemassa tämän jatkuvaan talouskasvuun perustuvan talousjärjestelmän vuoksi. Tätä teknologiaa ja sen tuomaa ennennäkemätöntä tehokkuutta hyväksikäyttämällä pyrittäisiin tuottamaan elämän perusedellytykset ihmiselle ilmaiseksi; vaatteet, ruoka, asunto ja sähkö. Eli teknologialla olisi mahdollisuus saada ihmisen elämä monelta osin yltäkylläiseksi ja tarkoituksena olisi todellisesti tehdä ihmisestä paljon vapaampi toteuttamaan itseään ja niin myös yhteiskunta olisi loogisesti ajattelen paljon terveempi, koska silloinhan enää ei olisi olemassa köyhyyttä; ei palkittaisi itsekeskeisyyttä, kilpailua  sekä ahneutta, mitä tämä nykyinen yhteiskunta ruokkii ja vaatii toimiakseen.

Kouluista ja oppilaitoksistakin voitaisiin tehdä sellaisia, missä opetettaisiin muutakin kuin vain kouluttamaan ihminen tiettyyn työhön ja myös laajemmin lisää tietoisuutta kuin vain siihen pisteeseen, että ihminen on tarpeeksi valmis hyppäämään työelämään. Mikäs sen järkevämpää kuin tehdä lapsistamme aina viisaampia, mitä itse olemme? Todennäköisesti järkevämmässä yhteiskunnassa, missä jälkipolvikin olisi aina astetta vähän fiksumpia, olisi omat vanhuuspäivämme sitten myös helpompia ja inhimillisempiä kuin nykyään hoitolaitoksissa, sillä teknologialla ja  Eli tähdättäisiin talousmalliin, mikä oikeasti tähtäisi yhteiseen hyvään ja koko kansan hyvinvointiin.

Jos tähän suuntaisiin mentäisiin, talousjärjestelmän tarkoitus ei olisi talouskasvu tai edes voiton tekeminen ja näin se olisi käytännössä tämän ikuiseen talouskasvuun ja kilpailuun perustuvan kapitalistisen ajatustavan loppu. Sen kyllä luulisi olevan oikeasti sivistyneen yhteiskunnan suunta.

Ehkä vielä yleisesti nähdään, että tämä talousjärjestelmä ajaa meidän hyvinvointia. Kieltämättä tämä on kyllä hyvä tapa vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen ja ohjata sitä haluttuun suuntaan, kun kaikki näyttäisi jotenkin toimivan. Kaikin tavoin ihminen on täysin ehdollistettu palvelemaan tätä järjestelmää oman selviytymisensä vuoksi juurikin olemalla töissä. Tästä ei ole mahdollisuus ihmisillä nyt suoraan hypätä pois, mutta tulevaisuudessa toivottavasti, jos valitut poliitikot lähtevät tekemään muutosta sisältäpäin. Tämä kuitenkin vaatii paljon muutoksia meissä jokaisessa ja varsinkin tiedot ongelmista pitää saada mahdollisimman monen ihmisen tietoon. Historiakin on monesti näyttänyt, että poliitikot kyllä taipuvat kansanmassan edessä.

Ehkä ei vielä nähdä muitakaan vaihtoehtoja, koska kukaan ei vielä ole tuonut sellaisia esille. Vaikeahan se on lähteä kyseenalaistaa nykyistä talousjärjestelmää, johon me kaikki olemme syntyneet ja omaksuneet sen totuutena ja tienä, miten koko sivilisaation kuuluisi pyöriä. Yhtälailla emme juurikaan lähtisi kyseenalaistamaan uskontoa, johon meidät on koko ikämme kasvatettu, jos emme olisi ikinä kuulleet vastakkaisia näkemyksiä tai muista uskonnoista mitään.

Meidän nykyistä talousjärjestelmää ei ole kunnolla haastettu ja sen toimivuus ei todellakaan pitkällä aikavälillä ole kestävää. Luulisi kuitenkin sellaisen järjestelmän olevan tieteellisesti tutkittu kestäväksi ja toimivaksi, jonka toimivuudesta suurin osa maan väestöstä on riippuvaisia. Kaikkien järjestelmien toimivuus tulisi tieteellisesti testata, ennen kuin ne laitetaan käytäntöön.

Järkevässä sivilisaatiossa me juurikin lähdettäisiin tieteellisti tutkimaan ja matemaattisesti laskemaan, miten tällaisen talousjärjestelmän voisi luoda. Tiede on ainoa, joka kertoo totuuden ilman mielipiteitä tai uskontojen tuomia vaikutteita, sillä tiede on täysin puolueeton. Eli tiede testaa kaiken ja tuo nämä löydöt kaikille esille. Tutkimukset ja laskelmat voi kuka tahansa tiedemies myös itse testata ja päätyä sitten myös samaan lopputulokseen, vaikka hänen arvot ja mielipiteet elämästä olisi hyvinkin erilaisia. Tiede on ainoa asia, johon voi luottaa, sillä se ei valehtele.

Tieteeseen perustuen tulisikin meihin jokaiseen ihmiseen vaikuttavan järjestelmän toimivan, sillä silloin olisi todellinen mahdollisuus globaaliin hyvinvointiin. Kuitenkaan mitään järjestelmää ei tulisi pitää ikuisena ja näin se olisi tehty myös joustavaksi, sillä ajat ja teknologia kokoajan muuttuu ja aina aiemmin tehdyt laskelmat voidaan todistaa vääriksikin. Tieteellä ei siis ole egoakaan, vaan se on aina itseään korjaava.