On maanantaiaamu ja kello pärähtää soimaan. Sitten alkaa aamutoimet ja
valmistautuminen töihin. Matkalla mietitään tulevaa päivää ja odotetaan jo taas
uutta perjantaita. Tiedetään edessä olevan varmasti taas samanlainen päivä kuin
aina ennenkin, mutta siihen on jo tottunut. Onhan se työ aina välillä
perseestä, mutta voittaa monet muut hommat, mitä nyt keksiikään ajatella.
Pääsee perhettäkin taas hetkeksi karkuun ja hauskoja työtovereita näkemään ja
läppää heittää, niin kyllä siinä viihtyy.
Hyvin harva ihminen kuitenkin tekee tosissaan sellaista työtä, mitä
rakastaa tehdä. Oikeastaan me vain ajaudutaan erilaisiin ammatteihin elämän
myötä. Unelma-ammattikin saattaa muuttua monesti vuosien varrella ja monesti
aikuisenakaan emme varmasti tiedä, mitä haluaisimme tulevaisuudessa tehdä. Sitä
sitten ihminen päätyy tekemään sellaista työtä, missä viihtyy, mutta tekee sitä
oikeastaan pakosta, jotta vaan saa sen jokapäiväisen leivän pöytään.
On niitä unelmiakin; oma talo, leppoisat eläkeajat tulevaisuudessa ja
lasten parempi tulevaisuus ja niiden eteen sitten pyritään tekemään kunnolla
töitäkin. Vaikka ihminen olisi niin sanotussa unelma-ammatissa, niin tuskinpa
hän sitä tulisi pitkään tekemään, jos siitä ei saisi palkkaa/rahallista hyötyä.
Eli unelma-ammattikin koostuu hyvin monesta osatekijästä, mutta raha on
kaikessa aina se pääasia. Erittäin harva ihminen siis tekisi edes töitä, jos
hän ei saisi siitä palkkaa, sillä tänä päivänä työ tarkoittaa rahan saamista ja
tällähän me pystytään maksamaan elämisen perusedellytykset sekä tehdä omia
asioita, mistä me pidämme.
Kun ihminen on alistunut palvelemaan jotain yritystä, ei hän enää olla
itsenäinen, vaan hänen on omaksuttava yrityksen säännöt ja arvot sekä
noudatettava niitä. Kun kaikkien yrityksien tarkoitus on tehdä voittoa, on
jokaisen työssäkäyvän myös sitouduttava tähän tavoitteeseen ja ylläpitämään
tähän johtavaa käyttäytymistä, jos haluaa pitää työpaikkansa ja muutenkin
”menestyä” työelämässä. Ei yrityksenkään toimitusjohtaja voi saada sellaista
omatunnon puuskaa ja pyrkiä vastuulliseen toimintaan, mikä ei olisi
taloudellisesti kannattavaa, sillä muutenhan hänet vaihdettaisiin yrityksen
omistajien toiminnasta johonkin toiseen, joka tekisi sitä voittoa ja tulosta.
Ihmisen tarkoitus siis työelämässä on rikastuttaa yritystä ja sen omistajia,
jonka palvelukseen ihminen on päätynyt. Eli jo pelkästään ihmisen oman edun
vuoksi, on hän ehdollistettu ajamaan yrityksensä parasta.
Eihän yksittäisellä ihmisellä ole hirveästi vaikutusvaltaa tässä ja paras
vaihtoehtokin näyttäisi vain olevan sopeutuminen ja muun virran seuraaminen,
sillä vastavirtaan uimista ei yleisesti ottaen katsota olevan järkevää. Jos ei
myöskään sopeuduta ympäröivään maailmaan, oma elämä tulisi tuolloin olemaan
paljon tiukempaa ja köyhempää. Eli jos ei alistu tällaiseen palkkaorjuuteen, on
ihminen aikalailla tuomittu elämään köyhyydessä ja vailla mitään suurempaa
taloudellista liikkuvuutta.
Yhteiskunta on tehty siis toimimaan siten, että ihminen on pakotettu
tavoittelemaan rahaa ja sitä ainoastaan voidaan saada työelämässä. Toki myös
valtion tuilla pystyy elämään, mutta senkin mahdollistaa juurikin se, että
suurin osa kansasta on töissä tuomassa verorahoja valtion kirstuun.
Tarkoituksemme on siis olla töissä, on se työ sitten mitä tahansa.
Teknologinen työttömyys
Työttömyys, mitä ympärillä näemme, on aikalailla seurausta tehokkuuden
lisääntymisestä ja teknologian kehittymisestä. Suomessa 1920-luvulla 70% koko
työväestä oli töissä maatalouden puolella, kun nykyään siinä on enää noin
4%. Kuitenkin kokoajan joudutaan ”keksimään”/ luomaan uusia työpaikkoja, kun
vanhat häviävät alta ja uusia ihmisiä syntyy ja tämähän näkyy hyvinkin kaupan-,
palvelualojen nousuna ja nykyäänhän noin 70% työväestä on juurikin palvelu-
sekä kaupanalalla töissä. Kuitenkin olemme jo siinä pisteessä, että nämäkin
alkavat hävitä teknologian kehittymisen myötä, niin mitä sitten keksitään
tilalle?
Toki myös yritykset harrastavat sitä, että ne vievät tuotantonsa
ulkomaille, missä ihmiset tekevät sitä murto-osasta siitä rahasta, mitä täällä
Suomessa se tehtäisiin ja tämähän myös vähentää niitä työpaikkoja. Muutenkin
tämä nykyinen talouden kurimus laittaa yrityksiä vähentämään työntekijöitä ja
tehostamaan toimintaansa säilyttääkseen vain kilpailukykynsä ja tämäkin kyllä
näkyy työttömyysluvuissa.
Kuitenkin nykyään jatkuvasti koneellistetaan ja automatisoimaan töitä,
missä aikaisemmin on tarvittu ihmistyövoimaa. Koneet tunnetusti tekevät työt
paljon tehokkaammin, tauoitta, ympärivuorokautisesti, tarkemmin, ilman
inhimillisiä virheitä ja palkkaa, joten yrityksille tämä varsinkin on luonteva
suunta ja järkevä sellainen, mutta nykyisenlaisessa järjestelmässä on erittäin
väärä, koska hyvinvointimme on täysin riippuvainen nykyisen
talousjärjestelmämme toimivuudesta, missä valtioi juurikin tarvitsee tehottomuutta;
mahdollisimman moni ihminen töihin tienaamaan rahaa vain kuluttaakseen ja näin
toisi valtiolle verorahoja, joilla sitten pidetään valtion tarjoamat palvelut
pystyssä.
Tämäkin työttömyys ja työttömyyden uhka stressaa hyvin paljon ihmistä,
koska tämän ihmisen sekä sen perheen hyvinvointi on täysin riippuvainen siitä,
että saa säännöllisesti sen palkan. Monen ihmisen identiteettikin osittain
rakentuu hänen tekemänsä työnsä ympärille ja tämän menetettyään ihminen voi
kadottaa osan itseään. Ainakin lisää altistumisriskiä monelle negatiiviselle
asialle; kuten stressille, masennukselle, ylipainolle, sortumista eri
päihteiden käyttöön sekä muihin asioihin, mistä voisikaan saada hetkellistä
hyvänolon tunnetta tuntemaansa olotilaansa. Meillä onkin vääristynyt kuva, että
ratkaisuna näemme tarvitsevamme yhteiskuntaan lisää työpaikkoja, jotta ei
jäätäisi ainakaan työttömäksi. Muutenkin yleistäen syytetään ulkomaalaisia
työpaikkojen viemisestä. Tämän vuoksi me haluamme päättäjiltämme kuulla, että
he lupaavat luoda lisää työpaikkoja, koska näemme sen olevan tie yksilölliseen
hyvinvointiin. Ehkä on vielä vaikea nähdä, mutta tämä ”työssä oleminen palkkaa
vastaan” on kuitenkin jo hyvin vanhentunut malli hyvinvointiin, sillä tämä on
erittäin lamauttava järjestelmä, jonka tarkoitus on vain ylläpitävää
vallitsevaa järjestelmää. Tämä siis estää meitä kehittymästä ihmisinä sekä
kokonaisuutena yhteiskuntana.
Yritettäisiinkö oppia muutenkin kuin aina vaan kantapään kautta?
Suomen päättäjissäkään ei näytetä keksivän mitään muuta keinoa työpaikkojen
lisäämiseen kuin verovähennyksillä rohkaistaan yritykset työllistämään enemmän,
mikä on älytöntä, sillä yritys viime kädessä palkkaisi ihmisiä. Kaikki
yrityksien saamat verovähennykset näkyvät aikalailla vain voittoina niiden
omistajien tileillä. Yrityksillekin on myös vain luontevaa toimintansa
tehostamiseksi poistaa ihmisen tarve työstä. Verojärjestelyillä kositaan myös
suuryrityksiä tulemaan Suomeen suorastaan varastamaan luonnonresurssit ja siinä
sivussa tuomaan ehkäpä tuhansiakin työpaikkoja lisää, mutta mitä sitten
tehdään, kun ei ole enää resursseja, mitä hyödyntää? Olisi järkevää katsoa
toimintaa paljon pidemmälle kuin vain nähdä nykyhetki tai seuraava vuosi.
Pitäisikin kokoajan tieteellisesti tutkia tulevaisuuden näkymiä mahdollistaakseen
sen, että näemme kaikki mahdolliset ongelmat ajoissa.
Siellä uskoisin meidän näkevän, että emme hyvinvointimme vuoksi halua olla
missään tekemisissä nykyisenlaisessa järjestelmässä tai näe tarvetta uusille
työpaikoille, vaan nähtäisiin omaksi eduksemme siirtyminen sellaiseen
talousjärjestelmään, joka tukee juurikin sitä suuntaan, mihin maailma näyttäisi
nyt jo menevän. Eli luotaisiin talousmalli, mikä tähtäisi aina vaan pienempään
työllisyysprosenttiin ja automatisoinnilla pyrittäisiin vapauttamaan ihminen
tekemästä turhia töitä, joita nykyään teemme vain elääksemme ja jotka ovat vain
nykyään olemassa tämän jatkuvaan talouskasvuun perustuvan talousjärjestelmän
vuoksi. Tätä teknologiaa ja sen tuomaa ennennäkemätöntä tehokkuutta
hyväksikäyttämällä pyrittäisiin tuottamaan elämän perusedellytykset ihmiselle
ilmaiseksi; vaatteet, ruoka, asunto ja sähkö. Eli teknologialla olisi
mahdollisuus saada ihmisen elämä monelta osin yltäkylläiseksi ja tarkoituksena
olisi todellisesti tehdä ihmisestä paljon vapaampi toteuttamaan itseään ja niin
myös yhteiskunta olisi loogisesti ajattelen paljon terveempi, koska silloinhan
enää ei olisi olemassa köyhyyttä; ei palkittaisi itsekeskeisyyttä, kilpailua
sekä ahneutta, mitä tämä nykyinen yhteiskunta ruokkii ja vaatii toimiakseen.
Kouluista ja oppilaitoksistakin voitaisiin tehdä sellaisia, missä
opetettaisiin muutakin kuin vain kouluttamaan ihminen tiettyyn työhön ja myös
laajemmin lisää tietoisuutta kuin vain siihen pisteeseen, että ihminen on
tarpeeksi valmis hyppäämään työelämään. Mikäs sen järkevämpää kuin tehdä
lapsistamme aina viisaampia, mitä itse olemme? Todennäköisesti järkevämmässä
yhteiskunnassa, missä jälkipolvikin olisi aina astetta vähän fiksumpia, olisi
omat vanhuuspäivämme sitten myös helpompia ja inhimillisempiä kuin nykyään
hoitolaitoksissa, sillä teknologialla ja Eli tähdättäisiin talousmalliin,
mikä oikeasti tähtäisi yhteiseen hyvään ja koko kansan hyvinvointiin.
Jos tähän suuntaisiin mentäisiin, talousjärjestelmän tarkoitus ei olisi
talouskasvu tai edes voiton tekeminen ja näin se olisi käytännössä tämän
ikuiseen talouskasvuun ja kilpailuun perustuvan kapitalistisen ajatustavan
loppu. Sen kyllä luulisi olevan oikeasti sivistyneen yhteiskunnan suunta.
Ehkä vielä yleisesti nähdään, että tämä talousjärjestelmä ajaa meidän
hyvinvointia. Kieltämättä tämä on kyllä hyvä tapa vaikuttaa ihmisen
käyttäytymiseen ja ohjata sitä haluttuun suuntaan, kun kaikki näyttäisi
jotenkin toimivan. Kaikin tavoin ihminen on täysin ehdollistettu palvelemaan
tätä järjestelmää oman selviytymisensä vuoksi juurikin olemalla töissä. Tästä
ei ole mahdollisuus ihmisillä nyt suoraan hypätä pois, mutta tulevaisuudessa
toivottavasti, jos valitut poliitikot lähtevät tekemään muutosta sisältäpäin.
Tämä kuitenkin vaatii paljon muutoksia meissä jokaisessa ja varsinkin tiedot
ongelmista pitää saada mahdollisimman monen ihmisen tietoon. Historiakin on
monesti näyttänyt, että poliitikot kyllä taipuvat kansanmassan edessä.
Ehkä ei vielä nähdä muitakaan vaihtoehtoja, koska kukaan ei vielä ole tuonut
sellaisia esille. Vaikeahan se on lähteä kyseenalaistaa nykyistä
talousjärjestelmää, johon me kaikki olemme syntyneet ja omaksuneet sen
totuutena ja tienä, miten koko sivilisaation kuuluisi pyöriä. Yhtälailla emme
juurikaan lähtisi kyseenalaistamaan uskontoa, johon meidät on koko ikämme
kasvatettu, jos emme olisi ikinä kuulleet vastakkaisia näkemyksiä tai muista
uskonnoista mitään.
Meidän nykyistä talousjärjestelmää ei ole kunnolla haastettu ja sen
toimivuus ei todellakaan pitkällä aikavälillä ole kestävää. Luulisi kuitenkin
sellaisen järjestelmän olevan tieteellisesti tutkittu kestäväksi ja toimivaksi,
jonka toimivuudesta suurin osa maan väestöstä on riippuvaisia. Kaikkien
järjestelmien toimivuus tulisi tieteellisesti testata, ennen kuin ne laitetaan
käytäntöön.
Järkevässä sivilisaatiossa me juurikin lähdettäisiin tieteellisti tutkimaan
ja matemaattisesti laskemaan, miten tällaisen talousjärjestelmän voisi luoda.
Tiede on ainoa, joka kertoo totuuden ilman mielipiteitä tai uskontojen tuomia
vaikutteita, sillä tiede on täysin puolueeton. Eli tiede testaa kaiken ja tuo
nämä löydöt kaikille esille. Tutkimukset ja laskelmat voi kuka tahansa
tiedemies myös itse testata ja päätyä sitten myös samaan lopputulokseen, vaikka
hänen arvot ja mielipiteet elämästä olisi hyvinkin erilaisia. Tiede on ainoa
asia, johon voi luottaa, sillä se ei valehtele.
Tieteeseen perustuen tulisikin meihin jokaiseen ihmiseen vaikuttavan
järjestelmän toimivan, sillä silloin olisi todellinen mahdollisuus globaaliin
hyvinvointiin. Kuitenkaan mitään järjestelmää ei tulisi pitää ikuisena ja näin
se olisi tehty myös joustavaksi, sillä ajat ja teknologia kokoajan muuttuu ja
aina aiemmin tehdyt laskelmat voidaan todistaa vääriksikin. Tieteellä ei siis
ole egoakaan, vaan se on aina itseään korjaava.
Jari, ihan kiva idea. Mutta mitä kaikki nämä ihmiset sitten tekisi kaikki päivät, jos niiden ei tarvitsisi tehdä töitä?
VastaaPoistaOnkin vaikea miettiä maailmaa ilman nykyisenlaista työtä, minkä tekeminen koetaan olevan vain tarkoituksemme. Elämässämme on kuitenkin paljon muuta sisältöä kuin vain työnteko.
Poistahttp://www.youtube.com/watch?v=OJTLJp_Y6dA
Ihmiset vapaaehtoisesti haluaisivat panostaa yhteiskuntaan, joka tosissaan ajaisi heidän yhteistä hyvinvointia. Kyllä töitä varmasti riittäisi jokaiselle halukkaalle, mutta työpäiviä olisi viikossa varmasti vähemmän ja työajat lyhyempiä. Jokainen kyllä keksisi oman keinon olemaan osa sitä kulttuuria ja rikastuttamaan sitä omalla tavallaan.
Jo pelkästään tällaisen kirjasto-ajettelun laajentamisella muihin asioihin, vapauttaisi se lyhyessä ajassa ihmisen lukemattomilta työpaikoilta. Nykyäänkin kun elämme niukkuutta ajavassa järjestelmässä, niin meillä on tarve omistamiseen. Pystyisimme nykyisellä tietämyksellä kaikista asioista, mitä nykyään omistetaan, tekemää ne jokaisen ihmisen saataville. Ihminen omistaa autonkin, koska tarvitsee sitä elämässään, mutta sitäkin ihminen käyttää ehkä keskimäärin kaksi tuntia päivässä työmatkoihin ja muihin asioihin ja lopun aikaa sekin vain istuu parkkipaikalla. Sama juttu pätee myös urheiluvälineisiin, työkaluihin, mökkeihin yms. Eli tällä tavoin voisimme kaikista tuotteista tehdä parhaita mahdollisia ja tuoda ne jokaisen saataville, ja tämähän toiminta olisi erittäin energia- ja resurssitehokasta; vähentäisi saasteita, ruuhkia, yrityksiä ja turhia työpaikkoja yms. Tämäkin on vain yksi erismerkki ja muutenkaan tällaiseen maailmaan ei voi kuitenkaan voi noin vain hypätä mukaan.
Jos haluamme käytännössä lähteä järjestäytymään ja optimoimaan yhteiskuntaa "seuraavalle tasolle", niin tiedot nykyjärjestelmän kestämättömyydestä ja muista vioista ja ongelmista täytyy ensiksi saada ihmisten tietoon ja tärkeintä on tuoda myös ajatuksen juurta erilaisista mahdollisuuksista ja toisista teistä. Jos ei tarjota mahdollisia ratkaisuja, ihmisten tästä saamaa raivoja/turhautumista/energiaa ei voida fokusoimaan järkevään suuntaan. Muutenhan olisimme samanlaisia, mitä nähdään nyt Egyptissä. Vaadittaisiin muutosta, mutta todellisuudessa emme keksi, mitä laitettaisiin tilalle. Nähdään vaan, että yhden ihmisen vaihtaminen mukamas olisi ratkaisu ympärillä oleviin ongelmiin.
Ei olisi pahitteeksi, jos eduskunnassa olisi ihmisiä, jotka kokoajan toisi näitä asioita esille. Tällä tavoin medianäkyvyys olisi erittäin suurta ja tieto saavuttaisi nopeammin ihmiset, sillä suuren osan kansan saamasta tiedosta on peräisin vain valtamediasta. On hyvin vaikea lähteä miettimään, miten käytönnössä tähän päästäisiin, mutta se kyllä tultaisiin näkemään, kun ja jos huomataan sellaisen toisen suunnan ajavan meidän etua vallitsevan järjestelmässä pysymisen sijasta.
Kiitos muuten kommentista ja sori tästä pitkästä kirjotelmasta; eksyinki vähän aiheesta :P