Varhaisista sivilisaatioista nykyisyyteen useimmat ihmiset ovat
joutuneet tehdä töitä elääkseen. Näyttää siltä, että meidän nykyiset asenteet
työstä kantautuvat noihin aikaisempiin aikoihin. Menneisyydessä(toki myös
nykyisin vähemmän kehittyneissä kulttuureissa) ihmisen piti hakea vesi kaivosta
ja kantaa se omaa asuinsijaansa, keräsivät puita lämmittääkseen kotinsa ja
ruoan valmistamiseen, metsästivät, kasvattivat vihanneksia ja hedelmiä, huolehtivat
karjasta, viljelivät yms. Heille olisi erittäin vaikeaa tai ehkäpä jopa
mahdotonta kuvitella edes, että esim. veden saisi tulemaan omasta kodista vain
kääntämällä kahvasta tai nappia painamalla saisi välittömästi valon kotiinsa; näkisivät
kaiken tuon hyvin todennäköisesti taikuudeksi, mitä me nykyään pidämme
itsestäänselvyytenä. He varmasti miettisivät, mitä ne sitten tekisivät
ajallaan, jos heidän ei tarvitse enää tehdä näitä rasittavia työtehtäviä, mitkä
olivat silloin välttämättömiä elämän ylläpitämiseen. Nykyään melkeinpä kaikissa
kehittyneimmissä maissa työtehtävät, jotka olivat tuolloin elintärkeitä, eivät
ole enää tarpeellisia ja siitä kiitos nykyiselle teknologialle ja tästä
pääsemmekin nykyaikaan.
Nykyajan ihmiset käyvät kouluja, jotta he saavat ”kaupaksikäyviä” kykyjä,
joiden avulla he pääsevät tienaamaan elantonsa työelämään. Suuri osa
väestöstähän nykyisin tekee työtä vain saadakseen täytettyä elämän
perusedellytykset, jotka ovat lämmin asunto, ruoka, sähkö ja vaatteet ja näin saaden
siedettävän elämän. Vasta hiljattain on haastettu usko, että ihmisen pitää
tehdä työtä elääkseen. Tällainen työskentely voi jo lähitulevaisuudessa olla
tarpeetonta, sillä nykyajan teknologialla ja automaatiolla voitaisiin jo
tuottaa suurimman osan väestön tarpeista. Tuloksena valtaosa nykyisistä töistä
menettäisi merkityksensä ja näin vapauttaisi ihmisen merkityksettömästä työstä.
Kuten entisajan ihmisille, monelle työssä oleminen on itsestään selvyys ja
välttämättömyys, eivätkä välttämättä sitten tiedä, mitä sitten tekisivät ilman
nykyisiä töitä. Ideana olisi, että vapautettaisiin ihminen itseään toistavista
ja tylsistä työtehtävistä, mitkä pidättelevät meidän älyllistä kasvua. Monelle
työ on pelkkää pakkopullaa ja työpäivään jälkeen ei ole edes energiaa tehdä
mitään muuta kuin vain katsella televisiota, pelata pelejä tai mennä baariin
vetää pää täyteen. Kun ihminen vapautettaisiin tästä turhasta taakasta, missä
ihmisen pitää tehdä työtä elantonsa eteen, olisi hän kykenevä saavuttamaan
täyden potentiaalinsa ja olemaan viimein vapaa tutkimaan ja toteuttamaan
itseään.
Tosin jo vakiintuneessa yhteiskunnassa kaikkein vaikein ajanjakso ihmiselle
olisi siirtymävaihe toisenlaiseen järjestelmään, jos ihmiset eivät ole tähän
valmistautuneet tunnetasolla tai älyllisesti sopeutumalla muutokseen. Ihmiset
eivät tietenkään voi vain pyyhkiä kaikkia uskomuksiaan, opittuja asioitaan ja tapojaan,
mitä he ovat oppineet elämässään, jotka ovat isoja tekijöitä, mistä ihmisen
omakuvakin on muodostunut. Äkilliset muutokset yhteiskunnassa ja arvoissa ilman
aikaa valmistautumiseen, moni ihminen varmasti menettäisi osittain jo syntyneen
minäkuvansa ja ehkäpä kokonaan myös tarkoituksensa ja todennäköisemmin silloin,
jos ihminen on vuosia kouluttautunut tiettyyn työhön tai tehnyt sitä vuosia. Varmasti
esim. insinöörien, teknikoiden, lääkärien, tiedemiesten, opettajien,
arkkitehtien, näyttelijöiden roolit tulisivat muuttumaan ja ehkäpä radikaalistikin.
Muutenkin suurin osa nykyisistä töistä olisi merkityksettömiä ja
kokonaan häviäviä, jos ei tavoiteltaisi rahaa, ei kilpailtaisi keskenään ja
yhteiskunnan toimivuus ei olisi riippuvainen nykyisenlaisesta talousjärjestelmästä,
mikä juurikin pakottaa valtaosan väestöstä olemaan töissä. Ihan kuin kaikki valtiotkin
ovat pelkkiä pelinappuloita yksityisten pankkien keksimässä ”Monopoly”-pelissä
ja sekin on vain peli, missä kaikki pelinappulat rahoineen palautuu lopulta takaisin
laatikkoon. Kilpailemme tässä kaikki toisiamme vastaan ja jokainenhan ymmärtää,
että vain harva voittaa ja siksi on älytöntä, että tämä meidän maailma pyörii
juurikin tällaisella kilpailumentaliteetilla. Tässä meidän ei kuitenkaan
tarvitse olla mukana, sillä me voisimme lopettaa pelin pelaamisen ihan milloin me
haluamme. Ihmisten kuitenkin pitää ensiksi herätä ja huomata, että nykyinen
maailma ei enää aja meidän omaa etua pidemmällä aikavälillä.
Tällä hetkellä Suomella eikä liioin muillakaan ole suunnitelmia
tai ole edes lähtenyt tarkemmin tutkimaan sitä, millaiset vaikutukset kohdistuvat
yhteiskuntaan tällaisella yrityksien harjoittamalla luontaisella koneellistamisella,
millä syrjäytetään ihmisen tarve työstä tuoton maksimoimiseksi. Tämän johdosta työttömyyden lisääntymnien tulee tulevaisuudessa kasvavin määrin lisääntymään teknologian kehittyessä. Tällaista nykyinen yhteiskuntamalli ei olla tehty
kestämään ja poliitikoilla ei ole mitään ratkaisuja tähän, paitsi monitulkinnaisia
ja tyhjiä puheita ja tekoja. Puhutaan työpaikkojen luomisesta ja niiden
tarpeesta, mutta vieläkään ei pureuduta syvimpiin ongelmiin tai osata edes
ajatella ”laatikon” ulkopuolelle, vaan edelleen paikkaillaan laastareilla
ampumahaavoja. Nykyään kyllä osataan siirrellä vain rahoja tarpeellisuuteen perustuen, tehdä leikkauksia ja laatia lakeja, mutta siihen se aikalailla jääkin.
Yhteiskunnallisia ongelmia ei pitäisi ratkoa mielipiteiden tai edes enemmistön päätösten mukaan, vaan tieteeseen ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuen. Onko meillä oikeasti mahdollisuutta vaikuttaa, muuten kuin kerran neljässä vuodessa äänestämällä? Miksi emme vaikka poliitikkojen sijasta äänestäisi ideoita netin kautta ja olisi vain valtion virkamiehiä vastuussa toteuttamaan näitä? Miksi emem siis vaikka lähtisi asteittain purkamaan tätä vanhentunutta poliittista järjestelmää, missä yksityiset yritykset pystyvät suuresti vaikuttamaan äänestystulokseen? Muutenkin tämä malli vain hidastaa ja estää yhteiskunnan todellista kehittymistä. Voisikohan tästäkin ajan kanssa tehdä edes kansanäänestystä? Olisiko muuten kansalla edes mahdollisuutta vaatia kaduilla mitään tällaista ilman, että poliisin mellakkajoukot olisivat kansaa vastassa? Kuinkakohan pitkälle kurjuuden pitää jatkua Suomessakin ennen kuin itse olemme kaduilla vaatimassa muutoksia?
Yhteiskunnallisia ongelmia ei pitäisi ratkoa mielipiteiden tai edes enemmistön päätösten mukaan, vaan tieteeseen ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuen. Onko meillä oikeasti mahdollisuutta vaikuttaa, muuten kuin kerran neljässä vuodessa äänestämällä? Miksi emme vaikka poliitikkojen sijasta äänestäisi ideoita netin kautta ja olisi vain valtion virkamiehiä vastuussa toteuttamaan näitä? Miksi emem siis vaikka lähtisi asteittain purkamaan tätä vanhentunutta poliittista järjestelmää, missä yksityiset yritykset pystyvät suuresti vaikuttamaan äänestystulokseen? Muutenkin tämä malli vain hidastaa ja estää yhteiskunnan todellista kehittymistä. Voisikohan tästäkin ajan kanssa tehdä edes kansanäänestystä? Olisiko muuten kansalla edes mahdollisuutta vaatia kaduilla mitään tällaista ilman, että poliisin mellakkajoukot olisivat kansaa vastassa? Kuinkakohan pitkälle kurjuuden pitää jatkua Suomessakin ennen kuin itse olemme kaduilla vaatimassa muutoksia?
Ajatustapojen muuttuminen
Se on välttämätöntä, jos haluamme luoda itsellemme ja jälkeläisillemme
valoisan tulevaisuuden. Tästä itsekkyyttä ja ahneutta ruokkivasta ympäristöstä
on kyllä vaikea kivuta pois ja siksi pitäisikin tänä päivänä jo ryhtyä luomaan
ympäristöä, mikä rohkaisisi meitä antamaan ja jakamaan, palkitsevan ja tukevan tätä
antamista. Ympäristöstämme täytyisi lähtemään muokkaamaan sellaista, että meitä
opetettaisiin kunnioittamaan toisiamme. Näyttää, että yhteistyöllä voimme
saavuttaa paljon enemmän, mitä ikinä voimme kaikki hajallaan kilpaillen toisiamme
vastaan. Meidän arvomaailmamme täytyy myös ymmärtää, että loogisesti järkeilyllä,
emme voi pysyä hyvinvointivaltiona tai edes yhteiskuntana selviytyä pidemmän
päälle, jos emme luovu tästä kilpailemisen ajattelutavasta ja maailman
luonnonvaroja kuluttavasta toiminnasta. Näitä asioita pitäisi jo kouluissa opettaa,
eikä vain kouluttaa ihmistä työelämään tiettyihin töihin. Onneksi on kuitenkin
internet ja kirjastot, mistä jokainen voi itse halutessaan kaivaa ja tutkia
asioita.
Jos ympäristöstä muokkautuisi tämänlaiseen
suuntaan ja muutenkin oppisimme ajattelemaan yhteistä hyvää, olisimme
valmiimpia selviytymään meihin kohdistuvista kriiseistä ja muutenkin avoimempia
vaihtoehtoisille järjestelmille, joissa tosissaan olisi etusijalla ihmisen
hyvinvointi ja luonto, kun nykyisin tärkein arvo on rahan ja voiton
tavoittelu ja tämänhän rinnalla kaikki on toissijaista.
Kohti
tulevaisuutta
Menneisyyden ja nykyajan konfliktit ihmisten kesken ovat aikalailla vastakkaisista arvoista johtuvia. Jos me vielä näemme järkevämpää tulevaisuutta, niin kaikki
konfliktit tulevat olemaan ihmisten yhteisiä ongelmia ja haasteita. Eli kyseessä
olisi oppiva ja kehittyvä yhteiskunta, missä ei olisi valtioiden välisiä sotia,
vaan näkisimme olevamme kaikki samaa kansaa täällä yksinäisellä sinivihreällä
marmorikuulalla. Ymmärrettäisiin, että hyvinvointimme ja kokonaisuudessaan
ihmisyys on täysin riippuvainen luonnon eheydestä.
Haasteina olisi päästä niukkuudesta ja tähdätä yltäkylläisyyteen, elvyttää turmeltuneet
vesistöt ja luonto muutenkin, luoda kaukonäköistä teknologiaa, kasvattaa
maatalouden tuottavuutta, jakaa teknologiaa ja rakentaa parempia kommunikaatioverkostoja
maiden välille sekä muutenkin tähdättäisiin jokaisen kannalta merkityksellisempään
elämään toisin kuin valtaväestön elämä nykyisin. Voitaisiin olla ylpeitä siitä, millaiseen
tilaan jätämme maan jälkipolville, kun itse tästä maailmasta poistumme.
Se on täysin meidän käsissä, miltä
meidän tulevaisuus näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti